Urho Kekkosen kansallispuisto

Urho Kekkosen kansallispuisto, on yksi maamme suosituimmista kansallispuistoista. Se on perustettu vuonna 1983 ja nimetty silloisen Tasavallan Presidentti Urho Kaleva Kekkosen (1900–1986) kunniaksi. Puiston pinta-ala on mahtavat 2 549 neliökilometriä ja se ulottuu lännessä Tankavaaran ja Saariselän väliselle alueelle ja idässä valtakunnan rajalle, eteläisimmältä osaltaan noin 15 km Kemihaaran alapuolelle ja pohjoisessa Raja-Joosepin seutuville. Tunnetuimpia paikkoja puiston alueella ovat Tankavaara, Saariselkä, Kiilopää, Sokosti, ja tietysti kaikkien tuntema joulupukin oikea kotipaikka, Korvatunturi.

Lorem ipsum dolor sit amet

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing vestibulum. Fringilla nec
accumsan eget, facilisis mi justo, luctus pellentesque vitae gravida non diam
accumsan posuere, venenatis at mi turpis.

Niin sanottu Koilliskairan alue on ollut suosittua retkeilyseutua jo 1950-luvulta asti. Alueesta kirjoitettujen kirjojen ansiosta moni sai ensituntumaa paikan luontoon ja historiaan, joten oli odotettavissa, että moni halusi itse kokea samat asiat ja nähdä samat paikat, joista kirjailijat, kuten Kullervo Kemppinen (1921–2012) omissa teoksissaan (mm. Lumikuru) kirjoittivat.

Kansallispuiston suosio on vain kasvanut sen perustamisen jälkeen, ja nykyisin alueella vierailee jo pitkälti yli 300 000 kävijää vuosittain. Kävijöille onkin tarjolla kattavat matkailupalvelut, monipuoliset reitit ja tietysti upea ja erämainen luonto tunturimaisemineen ja rikkaine eläin- ja kasvilajeineen. Urho Kekkosen kansallispuistossa on jokaiselle luonnonystävälle jotakin: on paljaita tunturiylänköjä ja rakan peittämiä kuruja, mutta vastapainoksi löytyy myös laajoja ja vanhoja mänty- ja kuusimetsiä sekä avaria aapasoita, joiden ylittämiseen ei kannata äkkinäisen ruveta. Tunturikoivu on ilmeikäs näky puurajalla.

Urho Kekkosen kansallispuiston alueelle syntyi pysyvää suomalaista asutusta jo 1500-luvulla. Puiston erämaista he saivat riistaa ja kalaa sekä harjoittivat kaupankäyntiä varten myös turkismetsästystä ja kalastivat jopa helmiä, sillä alueen joista löytyi paljon jokihelmisimpukoita eli raakkuja, jotka ovat nykyisin hyvin uhanalaisia; raakkujen menestyminen edellyttää isäntäkaloja, kuten lohia ja taimenia, joiden nousu jokiin on estynyt monin paikoin esimerkiksi voimalaitosrakentamisen vuoksi. Raakkujen toukat nimittäin pesivät ja kehittyvät loisina kalojen kiduksissa, mistä ei ole kuitenkaan kalalle haittaa. Lue lisää raakuista tästä. Pitkään ennen kansallispuiston perustamista tälläkin alueella oli elinvoimainen metsäpeurakanta. Valitettavasti metsäpeura metsästettiin Suomesta 1800-luvun loppuun mennessä sukupuuttoon, mutta se saatiin elpymään vähitellen tuomalla metsäpeuroja Nykyään koko Suomen metsäpeurakannaksi arvioidaan noin parituhatta yksilöä Suomenselän alueella ja noin 800 yksilöä Kainuun seudulla.

Urho Kekkosen kansallispuistossa näet kuitenkin useimmiten poron. Porotalous on jo pitkään ollut alueella tärkeä elinkeino, ja kansallispuiston alueella poroja liikkuu ja laiduntaa paljon nykyisinkin. Suurpetoja, kuten karhua, ahmaa, sutta ja ilvestä esiintyy puiston syrjäisemmissä osissa. Poron lisäksi hirvi, jänis tai kettu voi osua näköpiiriin todennäköisimmin, samaten kuin Lapin linnut riekko ja kiiruna, kuukkelista puhumattakaan.

Nähtävyydet Urho Kekkosen kansallispuistossa

Urho Kekkosen kansallispuistossa on valtavasti erilaisia patikointi- ja vaellusreittejä, jotka on jaettu osin teemallisiin ja osin muihin reitteihin. Lisäksi alueella on paljon maastopyöräily- ja hiihtoreittejä. Etenkin Saariselän alueella maastopyöräilijällä on valittavanaan toistasataa kilometriä erilaisia reittejä helpoista vaativiin. Tässä esitellään pääasialliset ja suosituimmat patikka- ja vaellusreitit alkaen teemareiteistä pituusjärjestyksessä.

Urho Kekkosen kansallispuistossa on vielä runsaasti muita kesä- ja talvireittejä niin patikoijille, vaeltajille kuin maastopyöräilijöillekin. Katso niistä lisätietoja mm. tästä.

Urho Kekkosen kansallispuistossa on vielä runsaasti muita kesä- ja talvireittejä niin patikoijille, vaeltajille kuin maastopyöräilijöillekin. Katso niistä lisätietoja mm. tästä.

Saapuminen Urho Kekkosen kansallispuistoon

Kansallispuistoon pääsee parhaiten omalla autolla, mutta myös linja-autolla Saariselälle, Kiilopäälle ja Tankavaaraan, jotka ovat puiston reittien tärkeimmät lähtöpisteet ja joissa on myös matkailupalveluiden keskittymät. Pysäköintialueita em. paikkojen lisäksi on myös Aittajärvellä, Raja-Joosepissa, Haukijärvenojalla ja Kemihaarassa. Lähin lentokenttä ja rautatieasema sijaitsee Rovaniemellä, josta on esimerkiksi Kiilopäälle matkaa noin 250 km.

Vaellusreitit

Vasapolku

Vasapolku on 1 km mittainen rengasreitti, josta on hyvä aloittaa vaikka aivan perheen pienimpien kanssa. Alku- ja päätepiste on Kiilopään pienempi Kiilo-ojan puoleinen lähtöportti. Vasapolku on erityisesti tarkoitettu lapsille, mutta sen tarjoamista elämyksistä ja oivalluksista nauttivat varmasti myös vanhemmat. Polun varrella on erilaisia tehtävätauluja, ja kierroksen päätteeksi on mukava vaikka leikkiä kiipeilypaikalla sekä ottaa pientä evästä. Vasapolun tulipaikalla on muuten hienoja puusta veistettyjä nalleja, jotka kiipeilevät pylväissä; niistä on hyvä ottaa mallia kiipeilypaikalla!

Aurorapolku

Aurorapolku on 2,1 km mittainen rengasreitti. Aurorapolku sijaitsee Saariselän keskustan tuntumassa. Se on yksi teemallisista Tunturiin-lähireiteistä. Nimi Aurora viittaa revontuliin, ja se vie sinut kansallispuistoon ihastelemaan vaikka yötöntä yötä tai talvella taivaalla loimuavia revontulia. Aurorapolulle lähdetään kansallispuiston Saariselän lähtöportilta, ja sillä kuljetaan tunturikurun laitaa Luttojoen itäpuolella. Polku on auki vuoden ympäri ja sopii kuljettavaksi hyvin lasten kanssa muttei pyörätuolilla. Polun varrella on hieno Aurora-päivätupa ja samalla alueella päivätuvan kanssa iso vuokrakota, pihalla tulentekopaikka, liiteri ja käymälä. Tuvalla on imutyhjennyskäymälä, johon ei saa laittaa biojätteitä tai roskia.

Poropolku

Poropolku on 5,3 km mittainen rengasreitti, jonka pääosassa ovat tietenkin porot. Se alkaa Kiilopään lähtöportilta ja sopii hyvin lapsiperheille. Alussa kuljetaan Kiilo-ojan suuntaisesti ja noin kolmasosamatkassa ylitetään poroaita, jonka jälkeen noustaan vähän matkaa Ahopään tunturin rinnettä ja palaillaan vähitellen kohti lähtöpaikkaa. Poropolku on helppo kuljettava, ja kosteimmilla paikoilla auttavat pitkospuut.

Iisakkipää

Iisakkipää on valinnan mukaan joko 3 tai 7 km mittainen Tunturiin-teeman mukainen rengasreitti, joka lähtee Saariselän lähtöportilta ja palaa takaisin samaan pisteeseen. Polku kulkee alussa samaa reittiä Aurorapolun kanssa. Noin 600 m päästä lähtöportilta Iisakkipään polku haarautuu omaksi polukseen. Voit valita oman mielesi mukaan, kierrätkö lyhyemmän lenkin vai pidemmän kierroksen, jolla pääset Iisakkipään (454 m) huipulle ja sieltä takaisin, aluksi Pääsiäiskurun reunaa mukaillen ja loivasti alamäkeen päin kohti lähtöpaikkaa, johon on Iisakkipäältä n. 3,5 km. Iisakkipään polulla on jyrkkä nousuosuus, joten sen vuoksi reitti on luokiteltu keskivaativaksi. Kesällä polku voidaan kiertää jalan ja talvella lumikengillä. Tunturin laella voi tuulla ja säätila voi vaihdella nopeastikin, joten varaudu säänmukaisin varustein. Taukopaikka on Aurorassa.

Urpiaislenkki

Urpiaislenkki on 1 km mittainen helppo rengasreitti, joka alkaa Tankavaaran pysäköintialueelta osoitteesta Tankavaarantie 11, 99695 Tankavaara. Se sopii kuljettavaksi niin lasten kanssa, lastenvaunuilla kuin avustettuna pyörätuolilla. Urpiaispolku kulkee pohjoisessa havumetsässä, jossa pääpuulajeina ovat siperiankuuset ja männyt. Polun varrella kasvaa myös mm. puolukkaa ja variksenmarjaa eli kaarnikkaa sekä jäkälää. Urpiaispolku on merkitty vihreisiin puutolppiin vihreillä käpymerkeillä. Urpiaispolun kanssa osin samaa matkaa kulkee myös muita reittejä, mutta ne on merkitty eri tavalla.

Tankavaaran Sotahistoriapolku

Tankavaaran Sotahistoriapolku on 1,5 km mittainen polku, jolla pääset tutustumaan alueen sotahistoriaan ja näet mm. toisen maailmansodan aikaisia ampuma-asemia, taisteluhautoja ja tykkiteitä. Reitin varrella näet myös uuden, toisen maailmansodan aikaisen korsun jäljitelmän, jossa voi käydä myös sisällä. Korsun vieressä on nähtävillä vanha panssarintorjuntatykki. Sotahistoriapolku on merkitty vihreisiin puutolppiin mustilla käpymerkeillä.

Nuorttijoen retkeilyreitti

Nuorttijoen retkeilyreitti on 40 km mittainen Nuorttijokea mukaileva vaellusreitti. Nuorttijoen kierroksen tavallisin aloituspaikka on Haukijärvenojan pysäköintialueelta, jonka lähin kartan mukainen tieosoite on Rannisvaarantie 86, 98830 Savukoski (Google). Tie Haukijärvenojalle kääntyy tästä kohdasta. Vaihtoehtoinen aloituspaikka on Hirvashaudan pysäköintialue, jolle pääsee samalta Rannisvaarantieltä.

Urho Kekkosen kansallispuiston kaakkoisella reunalla virtaavan Nuorttijoen kiertävä reitti on upea; joen molemmin puolin kuljet välillä korkealla törmän päällä, toisinaan aivan rantaviivaa pitkin ja osittain metsänkin keskellä. Kun kierrät Nuorttijoen reitin yhteen menoon – toista reunaa eteenpäin ja toista takaisin – tulee koko vaelluksen pituudeksi noin 40 kilometriä. Tästä noin 24 kilometriä vaelletaan joen pohjoispuolella ja 16 kilometriä eteläpuolella. Reitin varrella on autiotupia ja varaustupia, joissa voit yöpyä. Jos vaellus nostaa hien pintaan niin, että kaipaat saunaa, tutustu Karhuojan tupaan, jossa on sekä autiotuvan että varaustuvan puoli. Reitin varrella on myös muita autio- ja varaustupia sekä lukuisia tauko- ja tulipaikkoja. Jos haluat täydentää ruokalistaasi tuoreella kalalla, tarvitset kalastonhoitomaksun lisäksi Nuorttijoen kalastusluvan. Kalastat tai et – pääset mahtaviin jokimaisemiin ja kohisevien koskien äärelle!

Nuorttijoen retkeilyreitin voit vaeltaa kumpaan suuntaan tahansa. Varaa reitin kiertämiseen aikaa 3–4 päivää oman kuntosi ja tavoitteiden mukaan. Reitti on merkitty maastoon selvästi, ja vesistön ylitykset tehdään joko kahlaamalla tai siltoja pitkin paikasta riippuen. Pari vuotta sitten Nuorttijoen ylittävä Kolsankosken vanha riippusilta romahti, mutta se uusittiin hyvin pian ja on nyt entistä ehompi ja vahvempi – ja hienompi!

Retkeilyreittejä lähtee myös Tankavaarasta. Niillä ei ole erityistä teemaa, ja niiden pituudet vaihtelevat 1–7 kilometrin välillä.

Kiirunapolku

Kiirunapolku on 6 km mittainen rengasreitti, joka alkaa Kiilopään lähtöportilta ja palaa sinne takaisin. Kiirunapolun teemana ovat tunturin eläimet ja linnut, kuten kaunis ja jännittävän ääninen riekon sukulainen ja sitä paljonkin muistuttava kiiruna. Kiirunalla on valkoinen talvipuku, mutta kiirunakoiraalla eli -kukolla on silmän ja nokan välissä musta ohjasjuova. Naaraalla juovaa ei välttämättä huomaa tai sitä ei ole ollenkaan. Kiirunalla on ympäri vuoden hyvä suojaväritys, joten sitä ei aina edes näe mutta sen voi kuulla, koska kiirunakoiraalla on nariseva ääni. Kiirunapolku alkaa loivasti mutta jyrkkenee matkan varrella, kun päästään puurajan yläpuolelle. Polku vie Kiilopään huipulle ja palaa sieltä takaisin. Reitti ylittää Luulammen reitin kahdessa kohdassa. Kiirunapolulta voi hyvin poiketa siten vaikka Luulammelle, jossa on taukopaikka ja mm. päivätupa. Kiirunapolulla ei ole taukopaikkoja, vaan ne ovat toisten reittien varrella. Kiilopään huipulle on portaat ja reitin loppupuolella pitkospuita.

Tunturiin-teemareittejä haasteellisemmat ja pidemmät Kairaan-erämaareitit ovat pitkiä vaelluksia kaipaaville ja kokeneemmille retkeilijöille suunnattuja reittejä. Kartan ja kompassin käyttötaito on tarpeellinen, eikä GPS-laitteen tai varsinkaan puhelimen navigointisovelluksen toimintaan kannata pelkästään turvautua. Tässä osa Kairaan-reiteistä.

Ruijanpolku

Ruijanpolku on 35 km mittainen historiallinen reitti. Ruijanpolkua on kuljettu ainakin 1400–1500-luvuilta lähtien. Ensimmäinen kirjallinen merkintä polusta on vuodelta 1598. Ruijanpolku oli yksi Lapin tärkeimmistä kulkureiteistä Suomesta Norjaan ja oli nykyistä retkeilyreittiä huomattavasti pidempi ja haastavampi. Ruijanpolun reittimerkintöinä ovat puutolpat. Reitti kulkee osin Sompion luonnonpuiston halki, jossa reitiltä ei saa poiketa. Matkaan voi lähteä mm. Saariselän alueen kesäreittien aloituspisteestä, Kiilopääntien varresta (Kiilopääntie 414) tai Sompiojärven pysäköintipaikalta osoitteesta Sompiojärventie 1406, 99690 Sodankylä. Tienumerot ovat Google Mapsin tietoja. Ruijanpolun alussa Sompiojärvellä on kota, laavu ja lintutorni. Ruijanpolkua pitkin kuljet mm. hienojen Nattastuntureiden välistä ja Sompion luonnonpuiston halki. Katsele upeita tunturimaisemia 544 metriä korkealta Terävä-Nattaselta, ja tiiraile kohti Nattastunturien toisia huippuja; Suku-Nattasta ja Pyhä-Nattasta sekä Seinätunturia, Sokostia ja Ukselmapäätä. Tulentekopaikka on Terävä-Nattasen juurella, ja laavu sijaitsee Kaptukaislammella noin 10 km matkan päässä Terävä-Nattasen huipulta ja n. 8,5 km päässä edelliseltä tulentekopaikalta.

Kopsusjärventien laavulle Kaptukaislammelta on noin 5,5 km matka. Kopsusjärventien laavulle käännytään Ruijanpolulta vasemmalle ja kuljetaan noin 500 metriä. Reitin loppuosa Kiilopään Laanilaan asti on helpompikulkuista maastoa. Kopsusjärventien laavulta Sivakkaojan laavulle on noin 8 km. Seuraavaksi vastaan tulee Kiilopääntie, joka ylitetään ja jatketaan kohti Laanilaa, johon niin ikään on n. 8 kilometriä. Laanilassa on reitin päätepiste (tai aloituspiste, jos vaeltaa reitin toiseen suuntaan). Polun varrella on vanhoja kivikasoja, jotka toimivat polkumerkkeinä. Ne ovat muinaismuistolain suojaamia, eikä niihin saa koskea. Myöskään uusia kivikasoja ei saa perustaa, sillä ne voivat harhauttaa muita retkeilijöitä pois reitiltä.

Tankavaaran Koppelolenkki

Tankavaaran Koppelolenkki on 3 km mittainen rengasreitti. Sille lähdetään Tankavaaran pysäköintialueelta, jonne reitti myös palaa. Koppelolenkillä näet mm. niin sanottuja kynttiläkuusia, jotka ovat yleisiä pohjoisten alueiden karujen ja kylmien kasvupaikkojen puita. Kapeiden, kynttilää muistuttavien siperiankuusten harteille lunta ei kerry niin paljon kuin leveämpien ns. euroopankuusten päälle, jolloin ne kestävät lunta paremmin. Reitin puolivälissä Hopiaojalla on kosteikko, jossa kasvaa monipuolinen lajisto. Kuinka monta lajia tunnistat? Voit käyttää apuna tunnistukseen vaikkapa Luontoportti.fi-sivustoa; tässä on hyvä paikka opetella uusia kasveja vaikka koko perheen kesken! Talvella kasveja ei tietysti näy, jolloin Hopiaojalla voi keskittyä vaikkapa tulistelemaan kodalla ja nauttimaan raikkaasta talvisäästä eväiden kera.

Palvelut

Retkeilyrakenteita Urho Kekkosen kansallispuistossa on runsaasti: 6 päivätupaa, 17 autiotupaa, 13 autio- ja varaustupaa, 4 vuokrakammia (tämä on erikoisuus), 3 vuokratupaa, 27 laavua tai kotaa ja 74 tulentekopaikkaa. Retkeilyreittejä on niin kesä- kuin talvikäyttöön aina yhden kilometrin mittaisista helpoista koko perheen reiteistä 80 km pituisiin vaativiin vaellusreitteihin, ja kaikkia reittejä voi myös yhdistellä. Kansallispuistossa voit siis patikoida ja vaeltaa, hiihtää ja lumikenkäillä, pyöräillä, kalastaa, tarkkailla ja kuvata luontoa ja vaikkapa myös meloa. Katso tarkempia tietoja melontamahdollisuuksista tästä.

Maastopyörällä puistossa on mahdollista ajaa vain maastoon merkityillä ulkoilureiteillä, lukuunottamatta Kiilopään huipulle menevää reittiä sekä tietyillä merkitsemättömillä maastourilla (ks. kansallispuiston säännöt). Liikkuminen eri tavoin kansallispuistossa talvella on myös mahtavaa, ja etenkin Saariselän ja Kiilopään alueet sopivat erilaiseen talviseen toimintaan erittäin hyvin.


Metsähallituksen palvelut on keskitetty Urho Kekkosen kansallispuistossa palvelupiste Kiehiseen, joka sijaitsee osoitteessa Lutontie 16, 99830 Saariselkä (Inari). Lisäksi retkeilijöitä palvelee Kiilopäällä Suomen Ladun toimipiste, josta löytyvät monipuoliset retkeilijän ja ulkoilijan palvelut ja paljon muuta. Suomen Latu Kiilopää sijaitsee osoitteessa Kiilopääntie 620, 99830 Saariselkä.

Sää Urho Kekkosen kansallispuistossa

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing vestibulum. Fringilla nec accumsan eget, facilisis mi justo, luctus pellentesque vitae gravida non diam accumsan posuere, venenatis at mi turpis.

Säännöt Urho Kekkosen kansallispuistossa

Urho Kekkosen kansallispuistossa saat

  • liikkua jalan, hiihtäen, soutaen ja meloen
  • poimia marjoja ja ruokasieniä
  • onkia ja pilkkiä järvivesissä.

Kansallispuisto on jaettu käytön ohjaamiseksi ja liiallisen maaston kulumisen ehkäisemiseksi retkeily- ja luontomatkailuvyöhykeeseen (virkistysvyöhyke) ja syrjävyöhykkeeseen (erämaavyöhyke). Katso tarkemmat alueet ja rajoitusvyöhykkeet retkikartta.fi-palvelusta. Näet rajoitusalueet paremmin, jos valitset taustakartaksi Taustakartta maastokartan sijasta.

Puiston rajoitukset

  • Pyöräily on sallittu kesäaikana kansallispuistossa vain maastoon merkityillä ulkoilureiteillä Kiilopään huipulle menevää reittiä lukuunottamatta. Pyöräillä saa myös seuraavilla merkitsemättömillä maasto-urilla:
    • Kakslauttanen–Kopsusjärvi. Kopsusjärvellä pyöräily on kuitenkin kielletty järven viereisellä harjulla maaston kulumisen estämiseksi.
    • Niilanpää–Suomunruoktu (autio-varaustupa).
    • Raja-Jooseppi–Anterinmukka (autiotupa).
    • Kemihaara–Peskihaara–Keskipakat.
    • Kemihaara–Mantoselkä.
    • Kemihaara–Rakitsat.
  • Pyöräily on talvisin sallittu lumipeitteisenä aikana kaikkialla muualla paitsi ylläpidetyillä latu-urilla.
  • Leiriytyminen on sallittu retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeellä vain tupien, laavujen ja tulentekopaikkojen läheisyydessä. Syrjävyöhykellä leiriytyminen on sallittu muualla paitsi Paratiisikurussa, Lumikurussa sekä Raja-Joosepin museoalueella ja kolttakentillä.
  • Puisto rajautuu idässä valtakunnan rajaan, ja osa puistosta sijaitsee rajavyöhykkeellä, jossa liikkuminen edellyttää rajavyöhykelupaa (raja.fi).
  • Eri vyöhykkeitä koskevat eri avotulenteko- ja leiriytymissäännöt. Retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeellä tulenteko on kielletty muualla paitsi sitä varten tarkoitetuilla tulentekopaikoilla.
  • Kalastus on sallittu luvanvaraisesti seuraavasti: kansallispuiston kalastusalueelle nro 1563 on saatavana vuorokauden, viikon tai koko kauden kattavia lupia.  Kalastusalueelle Lutto-Suomujoki (nro 1568) myydään 12 tunnin ja 24 tunnin pituisia lupia. Nuorttijoen kalastusalueelle (nro 3350) myydään 3 tunnin, 24 tunnin, viikon tai koko kauden kattavia lupia. Jos olet 18–64-vuotias, kalastusluvan lisäksi sinun on maksettava kalastonhoitomaksu. Kaikki luvat ja kalastonhoitomaksun voit maksaa erälupien verkkokaupassa eräluvat.fi. Tarkista kalastusrajoitukset osoitteesta kalastusrajoitus.fi.
  • Muuhun kuin jokamiehenoikeuksiin kuuluvaan toimintaan tarvitaan pääsääntöisesti Metsähallituksen lupa. Tällaista voi olla esimerkiksi tutkimustoiminta ja järjestetyt tapahtumat. Lisätietoa tarvittavista luvista: tutkimus- ja liikkumisluvat (metsa.fi) ja tapahtumien luvat ja ilmoitukset (metsa.fi).
  • Miehittämättömän  ilma-aluksen, eli kuvauskopterin, eli dronen käyttöä alueella koskevat rajoitukset (aviamaps.com). ADIZ-rajavyöhykkeellä dronen lennättämisestä on tehtävä lentosuunnitelma. Laadintaohjeita lentosuunnitelmaan saat AIS Finlandin verkkosivuilta (ais.fi). EFD200- ja EFR100 -lentokieltoraja-alueelle on anottava Puolustusvoimien lentolupaa dronen lennättämiseen: puolustusvoimat.fi.

Puistossa on kielletty

  • Tulenteko on kielletty metsäpalovaroituksen tai ruohikkopalovaaran aikana myös tulentekopaikoilla. Tarkista voimassa olevat varoitukset osoitteesta ilmatieteenlaitos.fi. Kielto ei koske keittokatoksia tai hormillisia, katettuja tulentekopaikkoja. Tulenteko voidaan kuitenkin kieltää tarvittaessa paikkakohtaisesti. Tulen sytyttäjä on aina vastuussa tulenteon turvallisuudesta.
  • Tulenteko on kielletty Paratiisi- ja Lumikurussa sekä Raja-Joosepin museoalueella ja kolttakentillä.
  • koiravaljakolla ajaminen muualla, paitsi erillisellä luvalla Pieranvaaran reitillä. 
  • lemmikkieläinten vapaana pitäminen
  • puiden, pensaiden ja muiden kasvien sekä elävien ja kuolleiden kasvinosien ottaminen ja vahingoittaminen
  • maa- tai kallioperän vahingoittaminen ja maa-ainesten tai kaivoskivennäisten ottaminen
  • muinaisjäännösten ja muiden arkeologisten kulttuuriperintökohteiden vahingoittaminen
  • luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen
  • selkärangattomien eläinten pyydystäminen ja kerääminen
  • moottoriajoneuvolla ajo
  • roskaaminen tai rakenteiden vahingoittaminen
  • pyöräily laduilla
  • muita ihmisiä häiritsevän toiminnan harjoittaminen.

Noudatathan etenkin Saariselän-Kiilopään alueella roskattoman retkeilyn periaatteita. Roskaton retkeily on muutenkin paras ja helpoin tapa pitää kauniit kansallispuistomme ja luonto siistinä. Kompostoituvan jätteen voit laittaa kompostoriin tai kuivakäymälään. Pieniä määriä puhdasta paperia ja pahvia voit käyttää sytykkeenä. Jos löydät muiden jättämiä roskia, teet hienon ympäristöteon, jos otat ne mukaasi ja pudotat paluumatkallasi vaikkapa matkasi varrella olevissa taajamissa sopivaan ja luvalliseen jäteastiaan! Puiston alueella jätteiden lajittelupaikat sijaitsevat reittien lähtö- ja paluupisteissä.  Huomioi, että Auroran, Rumakurun, Vanhan Rumakurun, Luulammen ja Rautulammen käymälöiden imusäiliöihin ei saa laittaa mitään biojätettä. 

VASTUULLINEN RETKEILY
Vastuullinen retkeilijä ottaa huomioon niin ympäristön kuin toisetkin retkeilijät. Vaikka jokamiehenoikeudet ovatkin laajat, ne eivät kuitenkaan ole lupa tehdä mitä tahansa. Retkietiketti on siis hyvä ottaa haltuun, jolloin kaikilla on mukavaa ja turvallista liikkua upeassa luonnossamme. (luontoon.fi/retkietiketti)Tarkemmat puiston järjestyssäännöt: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Js/ukpuisto-jsfin.pdf