Tunturiturvallisuusasiat näkyvät myös Kiilopäällä


Haastattelimme Suomen Ladun Kiilopään pääopas Satu Salmista. Kiilopää sijaitsee erittäin suositun Urho Kekkosen kansallispuiston “portilla”. Kansallispuistossa käy vuosittain satoja tuhansia vierailijoita, esimerkiksi vuonna 2022 määrä oli 405 000. Tunturiturvallisuus on yksi tärkeimmistä asioista, joka näkyy myös Kiilopäällä.

Urho Kekkosen kansallispuisto ja myös sen ulkopuoliset alueet ovat vaativaa tunturiseutua, jonka sää- ja lumiolosuhteet voivat vaihdella paljonkin jopa saman vuorokauden aikana. Esimerkiksi Kiilopäältä itään puisto on pitkälti täysin tietöntä erämaata, ja vastaan saattaa tulla vain poroja ennen valtakunnan rajaa.

Suomen Latu Kiilopää perustettiin vuonna 1964. Suomen Latu Kiilopään omistaa Suomen Latu ry. Kiilopään kautta puistoon kulkee lukematon määrä vaeltajia ja retkeilijöitä, joten paikassa on hyvä käsitys siitä, minkälaisia haasteita retkeilykulttuurissa on ja minkälaisia muutoksia vuosien varrella retkeilijöiden käyttäytymisessä on tapahtunut.

Seuraavassa on joitakin havaintoja, joita mm. Satu Salminen on työssään tehnyt.

Puutteellinen varustus tai ylivarustautuminen

Salminen on huomannut kahtalaista suuntausta monen tuntureille suuntaavan retkeilijän varustuksessa: “Osa voi olla lähdössä tunturiin aivan tavallisilla suksilla, joillakin on painava ahkio perässä, toisilla vaatetuksena normaalit hiihtovaatteet eikä mitään lämpimämpää (paksumpaa) vaatetusta mukana”, kertoo Salminen.

Kun nähdään, että retkeilijän varustus on puutteellinen tai siinä on turvallisuutta vaarantavia elementtejä, retkeilijälle joudutaan sanomaan, että hän ei voi lähteä matkaan kyseisellä varustuksella.

Kuinka asiakkaat sitten suhtautuvat siihen, että heille sanotaan suoraan, etteivät he voi lähteä liikkeelle varustautuneena niin kuin ovat varustautuneet? Satu Salminen: “Suhtaudutaan yleensä positiivisesti ja niin, että asiakkaat haluavat tietää, mitä he tarvitsevat tai mitä heidän täytyy tehdä, jotta he pääsisivät lähtemään eteenpäin”.

Kesä- ja talvivaelluksen erot

Retkeilijät saattavat myös aikoa lähteä talvivaellukselle pelkästään sen perusteella, että he ovat käyneet vaeltamassa kesäaikaan. Heillä ei välttämättä ole käsitystä siitä, minkälaiset olosuhteet tunturissa voivat olla; esimerkiksi lumi voi olla hyvin upottavaa, jolloin eteneminen on todella hidasta.

Avotunturissa sää voi muuttua nopeasti niin, että yhdessä vaiheessa aurinko paistaa ja hetken kuluttua samassa paikassa voi olla täysin läpinäkymätön ja -pääsemätön lumimyrsky. Alueilla, joilla ei ole merkittyjä reittejä, vaeltaja on täysin oman suunnistustaitonsa varassa. Tällöin olennainen osa selviytymistä tunturissa on kartanluku- ja kompassinkäyttötaito, jota ei voi enää siinä vaiheessa alkaa opetella.

“Vaikka UKK-puistossa on kattava tupaverkosto, tupien välimatkat ovat suhteellisen pitkiä, eikä etenkään alavilla mailla liikuttaessa hanki välttämättä kanna. Vaikka reilu 10 kilometriä näyttää matkana mahdolliselta, eteneminen maastossa voi olla niin raskasta, että kulkeminen saattaa huonossa säässä ja maasto-olosuhteissa muodostua liian vaativaksi. Tällöin välillä voidaan joutua yöpymään”, sanoo Salminen.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaeltajan olisi myös varustauduttava tarvittaessa majoittumaan muualla kuin tuvissa.

Oma kunto ja voimien jakaminen

Talvella saman matkan kulkeminen kuin kesällä voi olla merkittävästi hitaampaa ja raskaampaa, ja useiden tunturien ylitykset ovat haastavia. Pitkät nousut vievät voimia jopa ilman ahkiota, ja jos ahkio on perässä, sen kiskominen mäkiä ylös on monin verroin raskaampaa.

Oman kunnon tunnistaminen ja voimien jakaminen on tärkeää. Satu Salminen: ”Kesälläkin monelle retkeilijälle on tullut yllätyksenä, miten vaativaa painavan rinkan kanssa vaeltaminen on.”

Asianmukaiset lepotauot aina tarvittaessa ja energian saannin turvaaminen sekä juomahuolto auttavat jaksamaan reitillä, mutta riittävä vaelluskunto pitäisi hankkia jo ennen vaellukselle lähtemistä, jotta suunniteltu kuorma jaksetaan kantaa ja matka vaeltaa.

Oma teltta kannattaa olla

Oma teltta on oikeastaan edellytys liikuttaessa erämaissa ja pitkien välimatkojen vaelluksilla. Silloin väliaikainen majoittuminen voimien ehtyessä, huonon sään yllättäessä tai jopa eksyttäessä on aina parempi vaihtoehto kuin väkisin jatkaminen.

Väsyneenä, huonossa säässä tai eksyneenä ihminen tekee usein hätiköityjä päätöksiä, jotka voivat johtaa vakavampiin vaaratilanteisiin. Satu Salminen: “Jos keli on huono, etkä tiedä, missä olet ja voimasi ovat vähissä, rauhoitu, majoitu, syö, lepää, anna voimiesi palautua ja mieti rauhassa, mitä teet seuraavaksi.”

Teltan pystyttäminen kovassa tuulessa ja tuiskussa on todella vaikeaa varsinkin yksin. Teltan pystytystä kannattaa ehdottomasti harjoitella hyvissä ajoin ennen vaellukselle lähtemistä vaikka omassa pihassa tai lähimetsässä, kansallispuistossa tai retkeilyalueella, eri vuodenaikoina ja myös huonoissa olosuhteissa.

Tieto tuo turvallisuutta

Retkeilijän ja vaeltajan turvallisuutta tukee myös hyvä ennakkotieto; niin sen tarjoaminen kuin sen käyttäminenkin. Toisin sanoen, tärkeää tietoa alueen reiteistä, olosuhteista, säänvaihteluista ja vaatimuksista on oltava saatavilla ja sitä pitäisi myös osata hyödyntää.

Tiedotuskanavia on monia, ja tietoa on saatavilla, mutta monikin aloitteleva retkeilijä ja vaeltaja voi lähteä matkaan puutteellisin tiedoin. Hän ei ole esimerkiksi ottanut selvää vaellusalueensa sää-, lumi- ja jäätilanteesta, tai minkälaisia varusteita vaeltamiseen kyseisellä alueella tarvitaan.

Asioiden selvittäminen etukäteen ja niistä tietäminen onkin yksi tärkeimmistä asioista, jotka vaikuttavat retken turvallisuuteen. Tämä koskee niin itse vaellusaluetta kuin vaellusolosuhteita, mutta myös tarvittavaa varustusta.

 Myös asiantuntijoiden apua ei kannata väheksyä, eikä kokeneen eräoppaan palkkaaminen mukaan ensimmäiselle pitkälle vaellukselle ole paha asia, mutta monikaan ei niin tee vaan ajattelee pärjäävänsä yksin.

Vaellukselle yksin vai porukassa?

Yksin vaeltamisessa on puolensa, ja monelle se onkin ainakin omasta mielestä oikea vaihtoehto. Moni haluaa kokeilla omia rajojaan ja saattaa jopa lähteä elämänsä ensimmäiselle vaativammalle vaellukselle yksin.

Jos kokemusta on vähän tai sitä ei ole ollenkaan, yksin vaeltamisessa on aina suurempi riski kuin jos mukana olisi vähintään toinen matkakaveri tai jopa isompi seurue. Tietenkin myös kokeneet vaeltajat saattavat joutua vaikeuksiin liikkuessaan yksin, vaikka kertyneet taidot ja osaaminen auttavat paljon.

“Jos joku kaveri on mukana, liikkuminen on turvallisempaa”, toteaa Satu Salminen.

Ilmastonmuutos näkyy myös pohjoisessa

Käsitys siitä, että Lapissa on aina lunta ja pakkasta talvella ja järvet paksussa jäässä, on monelle tuttu. Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen näkyy jo kuitenkin selvästi myös pohjoisessa Suomessa.

“Jäät ovat olleet tänäkin talvena UKK-puistossa paikoin todella heikkoja. Muulloinkin joet saattavat olla sulana. Joen päällä voi olla lunta mutta se ei kanna. Paksulta näyttävä jää voi sisältää vain vähän kantavaa teräsjäätä, ja teräsjään alla tai tilalla on pelkkää kohvajäätä, joka voi pettää”, kertoo Salminen.

Myös sään ennustaminen on muuttunut epävarmemmaksi. Jo pelkästään yhden vuorokauden ennuste voi osoittautua seuraavana päivänä aivan erilaiseksi, ja sään vaihteluiden ääripäät lisääntyneet.

Sääennusteiden ja -tiedotteiden seuraaminen on tärkeä osa tunturiturvallisuutta. Ennusteita tulisi seurata niin ennakkoon kuin vaelluksen aikana, jos se vain on mahdollista. Mobiiliverkon katvealueilla ajantasaiset sääennusteet saattaa saada vain radiosta.

Sään merkkejä olisi myös hyvä oppia lukemaan, eli osata tarkkailla pilviä, tuulen suuntaa ja muutoksia, miten eri maastot (kuten tunturit tai laajat vesialueet) vaikuttavat säähän. Esimerkiksi se, minkälaiset pilvet millekin säätyypille ovat ominaisia ja mitä ne ennustavat, on suhteellisen helppo taito opetella.

Muutos retkeilykulttuurissa

Salminen on työssään huomannut, että vaellukselle lähtee entistä enemmän ihmisiä, joilla ei ole käytännössä kokemusta vaeltamisesta. Koronaepidemian puhkeamisen jälkeen tapahtui selkeä kasvu omatoimiretkeilijöiden määrässä.

Salminen kannustaa aloittelevia vaeltajia totuttelemaan talviretkeilyyn vähemmän vaativissa olosuhteissa vaikkapa eteläisemmän Suomen kansallispuistoissa, joissa alueet ovat pienempiä ja esimerkiksi puustoisuus tarjoaa enemmän suojaa. Myös sään vaihtelut ovat maltillisempia kuin aivan pohjoisimmassa Suomessa.

Puhelin ei kuulu joka paikassa

Lapissa on laajoja alueita, joilla matkapuhelimen kuuluvuus on vähintäänkin rajallinen. Joissakin paikoissa kuuluvuutta ei ole ollenkaan. Myös eri operaattorien liittymien välillä on eroja. Todennäköisimmin yhteyden matkapuhelinverkkoon saa tunturien huipulta, mutta sekin voi olla tuuripeliä.

Satu Salminen sanoo, että esimerkiksi satelliittipuhelin olisi hyvä olla varalla, koska tunturin huipulle kiipeäminen kenttää etsimään voi olla vaikeaa. Satelliittipuhelimia saa myös vuokrata, ja vaikka niiden käyttö onkin kalliimpaa, joissakin tilanteissa ja paikoissa käyttö- ja soittokustannukset maksavat itsensä takaisin aina, jos satelliittipuhelimen käyttö pelastaa ihmishengen.

Varalaite ja varavirtaa mukaan

Vaikka satelliittipuhelinta ei olisikaan, mukaan kannattaa ottaa vaikka vanhemman mallinen puhelin, joka toimii varapuhelimena hätäpuheluja varten. Hätäpuhelunhan saa soitettua myös ilman SIM-korttia, mutta sitä ei saa soitettua ilman puhelinta tai virtaa.

Eli puhelimien virransaanti pitää myös turvata. Tämä hoituu helposti esimerkiksi ns. powerbankilla, jonka antaa pitkään virtaa monille pienlaitteille – kunhan se on muistettu ladata täyteen.

Powerbankia ja puhelimia voi ladata vaelluksella myös aurinkoenergialla kannettavilla aurinkopaneeleilla – jos aurinko paistaa. Retkeilykäyttöön on jo olemassa lisäksi tuulella toimivia virtalähteitä, ja niitä myös kehitellään koko ajan.

“On muistettava myös pitää puhelin lämpimänä”, muistuttaa Salminen. “Itse pidän yleensä puhelimen mobiilidatan pois päältä ja otan sen käyttöön satunnaisesti tarvittaessa.” Mobiilidata- ja muut toiminnot (mm. wifi ja bluetooth) kuluttavat aina puhelimen akkua, kuten myös sovellukset. Turhat yhteydet ja sovellukset kannattaakin sulkea akun säästämiseksi.

Reittisuunnitelma tiedoksi

Minne tahansa vaellukselle lähtijän olisi hyvä tehdä reittisuunnitelma, joka on myös kotiin jäävillä tai ainakin jollakin toisella osapuolella tiedossa. Salamyhkäisyys ei ole vaellusturvallisuuden tae kesällä eikä talvella.

Reittisuunnitelmasta tulisi käydä ilmi, mihin vaeltaja on menossa ja milloin häntä viimeistään pitäisi odottaa takaisin. Lisäksi suunnitelmasta olisi hyvä näkyä mahdolliset kohteet ja välietapit (tuvat, kuljettavat reitit) ja muuta olennaista.

Tupakirjaankin olisi suotavaa laittaa edes pieni merkintä siitä, kuka on, mistä on tulossa ja mihin menossa sekä tietysti mihin aikaan on käynyt kyseisellä tuvalla. Satu Salminen tietää kertoa, että moni ei tällaista tietoa tupakirjaan merkitse, vaikka se olisi turvallisuuden kannalta tärkeää.

Kun tietoa on ennakolta, yllätyksiä tulee eteen vähemmän

Tietoa kansallispuistojen ja retkeilyalueiden säästä, reiteistä, varoituksista ja ylipäänsä muistakin ajankohtaisista asioista on saatavilla helposti. Esimerkiksi kansallispuistot ilmoittavat omilla sivuillaan ja sosiaalisessa mediassa säännöllisesti esimerkiksi kohdealueen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä, kuten lumivyöryvaarasta, sulista paikoista, reittien kunnosta ja mahdollisista esteistä reiteillä.

Kansallispuistojen reittikuvauksiin on hyvä tutustua ennakkoon. Esimerkiksi reitin vaativuustaso ja vaativammat kohdat on mainittu reittikuvauksissa. Alueet, joilla ei ole merkittyjä reittejä tai reittikuvausta, vaativat jo vähän enemmän vaeltajalta itseltään. Alueen karttoihin pitäisi tutustua huolella jo ennen vaellukselle lähtöä omaa reittiä suunniteltaessa.

Lisäksi paikallisten asukkaiden tietämys on vertaansa vailla, joten ennakkoon voi myös kysyä asioista ja jos joku paikallinen ystävällisesti neuvoo tai varoittaa jostakin asiasta, neuvot ja varoitukset on hyvä ottaa huomioon. Sama koskee myös eräoppaiden, opastuskeskusten työntekijöiden ja vastaavien neuvoja ja varoituksia.


Lue myös: Turvallisesti tuntureilla – vinkkejä selviytymiseen tunturiolosuhteissa