Selkämeren kansallispuisto

Selkämeren kansallispuisto on perustettu vuonna 2011 ja sen pinta-ala on 916 neliökilometriä. Selkämeren kansallispuisto sijaitsee Merikarvian, Porin, Luvian, Eurajoen, Rauman, Pyhärannan, Uudenkaupungin ja Kustavin ulkosaaristossa, joten se on luonnollisesti merellinen puisto, johon tutustuminen tapahtuu vesiliikenneyhteyksin. Osa saarista, luodoista ja kareista ei kuulu puiston alueeseen, mutta ne ovat sitä erittäin lähellä ja kuuluvat ehdottomasti käymisen arvoisiin paikkoihin.

Lorem ipsum dolor sit amet

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing vestibulum. Fringilla nec
accumsan eget, facilisis mi justo, luctus pellentesque vitae gravida non diam
accumsan posuere, venenatis at mi turpis.

Selkämeren kansallispuisto on perustettu “Selkämeren vedenalaisen luonnon, saaristojen ja luotojen, rannikon kosteikkojen sekä niihin liittyvien eliölajien suojelemiseksi ja
niiden elinympäristöjen hoitamiseksi, luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttämiseksi sekä yleistä luonnonharrastusta, opetusta ja tutkimusta samoin kuin ympäristömuutosten seurantaa varten. Selkämeren kansallispuiston perustamisen tavoitteena on turvata lisäksi ammattikalastuksen säilymistä elinvoimaisena edistämällä erityisesti luonnonkalakantojen suojelua ja niiden elvyttämistä sekä sääntelemällä kalastukselle haitallisten eläinlajien kantoja” (kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman luonnos 2014).

Hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksessa kerrotaan myös, että “Selkämeren vedenalainen luonto koostuu monenlaisista elinympäristöistä ja pohjatyypeistä, jotka ylläpitävät runsasta, murtovesiympäristölle tyypillistä lajistoa. Selkämerelle on tyypillistä saaristovyöhykkeiden kapeus, rannikon suojaisista lahdista ja poukamista siirrytään nopeasti ulkomeren avoimiin tyrskyrantoihin. Rannikolle laskevien suurten jokien vaikutuksesta vesi on sameampaa ja vähäsuolaisempaa sisäsaaristossa, kun taas ulkosaariston voimakkaampi veden vaihtuvuus ylläpitää merellisempiä olosuhteita.”

Kansallispuiston merellinen luonto on omanlaistaan, ja puiston suojelualueilta löytyy useita kymmeniä Natura-luontotyyppejä, joista yleisimmät ovat “ulkosaariston saaret ja luodot, maankohoamisrannikon primäärisukkessiometsät, kasvipeitteiset merenrantakalliot sekä silikaattikalliot. Selkämeren alueelle muita tunnusomaisia luontotyyppejä ovat esimerkiksi merenrantaniityt ja kalliot sekä kivikkorannat, harjusaaret, nummet, luonnonmetsät ja lehdot. Porin Yyterin dyynit ovat Etelä-Suomen laajimmat.” (kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma)

Luontokohteiden lisäksi Selkämeren kansallispuiston alueelta löytyy kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ja rakennuskokonaisuuksia, erilaisia arkeologisia kohteita, kalastukseen liittyviä kulttuurikohteita (esim. vanhat savustamot) ja erityisesti lukuisia majakoita, joilla käynti on aina elämys. Puiston alueella voi myös sukeltaa, ja jos siihen on mahdollisuus, kävijälle avautuu aivan erilainen maisema vedenpinnan alapuolelta. Selkämeren vedenlaatu on Suomen rannikon merialueiden parhaimpia. Ravinnepitoisuudet ja rehevöitymistaso ovat selvästi alhaisempia kuin Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Itämerellä keskimäärin, mutta ihmisen toiminnan vaikutukset näkyvät myös Selkämeren vesissä.

Puistoon ei ole yhtä keskitettyä lähtöpistettä, vaan useimmat järjestetyt venekuljetukset lähtevät alueen satamista, joista myös melojat monesti lähtevät. Selkämeren rannikolla on myös lukuisia veneenlaskupaikkoja, joista pääsee vesille. Selkämeren kansallispuiston omat sivut

Nähtävyydet Selkämeren kansallispuistossa

Laveasti sanoen merihän itsessään on jo nähtävyys sekä kaikki sen saaret, luodot ja karit, lukuisat merilinnut ja upeaakin upeammat auringonlaskut sekä selkeinä ja pimeinä öinä kirkkaana loistavat tähdet puhumattakaan henkeäsalpaavista auringonlaskuista.

Kansallispuiston alueeseen kuulumattomia kohteita Selkämerellä on myös runsaasti. Esimerkiksi eräs erittäin suosittu paikka on Merikarvian kunnassa sijaitseva Ouraluoto, joka kannattaa ehdottomasti laittaa käyntilistalle.

Saapuminen Selkämeren kansallispuistoon

Autolla ja bussilla Selkämeren kansallispuistoon pääsee vain tiettyihin pisteisiin mantereen puolella; merellä oleviin kohteisiin tarvitaan oma vene, tilausveneyhteys tai niihin on mentävä meloen. Koska Selkämeren kansallispuisto ulottuu Kustavista aina Merikarvialle saakka, puiston likimääräisten päätepisteiden välillä on n. 200 km matka mantereen teitä pitkin. Maamme lounaista rannikkoa myötäilevää tietä numero E8 pitkin pääsee autoillen useaan paikkaan, josta on vesiliikenneyhteys kohteisiin merellä. Omalla veneellä liikkuvalla on suurempi vapaus valita reittinsä ja kohteensa.

Vaellusreitit

Iso-Enskeri

Iso-Enskeri sijaitsee Porin saaristossa, noin 7 kilometriä Reposaaresta pohjoiseen. Iso-Enskerissä voit valita kierrettäväksi 1,4 tai 3 kilometrin mittaiset merkityt polut. Lähtö tapahtuu laivalaiturin ja tulentekopaikan vierestä. Iso-Enskerin puusto on rantavyöhykettä lukuunottamatta vanhaa, paikoin runsaspuustoista havupuumetsää. Saaren keskustan tiheässä kuusimetsässä on aarnimetsämäisiä piirteitä. Reitin varrella on myös upea pirunpelto, joka pirullisesta nimestään huolimatta on jääkauden jälkeinen muinaisranta. Polku on helppokulkuinen. Iso-Enskerin koordinaatit (WGS84): P 61˚40, 573′ I 21˚22, 557′ ja satamanumero on 1372. Lisätietoja Iso-Enskeristä on osoitteessa selkameri.fi.

Preiviikinlahti

Porissa sijaitsevalla Preiviikinlahdella on erilaisia luontoretkeilyreittejä, jotka poikkeavat myös Selkämeren kansallispuiston puolelle. Kansallispuiston alueella on luontolavoja ja -torneja, joista voi seurailla alueen eläimistöä ja katsella hienoja maisemia. Niitä ovat Leveäkarin ja Huhtalan tornit ja Langouran lava. Reittejä ylläpitää Porin kaupunki. Reittien uusin ja helppokulkuinen osuus kulkee Selkämeren kansallispuiston Langouran luontolavalta Yyterin lietteiden kautta Yyterin hiekkadyyneille. Tietoa reiteistä ja luontolavoista löytyy Yyterin sivuilta osoitteesta https://www.visityyteri.fi/palvelut/luontotornit/ sekä karttapalvelu Porin kaupungin sivujen osoitteesta https://pori.maps.arcgis.com/apps/MapTour/index.html?appid=0b9b4659c5cb4ed6a1fdec3b4bec3042

Alfredinpolku

Alfredinpolku sijaitsee Luvian Säpissä. Sen pituus on 1,5 kilometriä ja polulle pääsee Säpin majakkamestarin rakennuksen takaa. Nimensä polku on saanut saarella liikuskelevien muflonien eli villilampaiden kantaisästä, pässi Alfredista, joka oli ensimmäinen vuonna 1943 saareen tuoduista uusista riistaeläimistä. Polun kulkijat saattavatkin nähdä näitä hienoja eläimiä patikkansa aikana. Säpin saaren satamanumero on 1356.

Kuuskajaskarin-polku

Kuuskajaskari-polulle voi lähteä saaren laituripaikkojen läheisyydessä olevilta infopisteiltä. Polku kiertää käytännössä koko saaren. Polku on noin 2 kilometrin mittainen, ja osa reitistä kävellään tietä myöten, joten varsinaista polkuosuutta on vähemmän. Monin paikoin aivan rannan tuntumassa kulkevalta polulta voi nähdä kauniit merimaisemat ja jäädä vaikka illalla kalliolle ihastelemaan auringonlaskua. Veneilijät löytävät Kuuskajaskarin satamanumerolla 1318.

Muut liikuntamahdollisuudet

Selkämeren kansallispuiston alueella voit tietenkin veneillä ja meloa, mutta myös uida, snorklata ja sukeltaa, kalastaa puiston sääntöjen ja kalastusrajoitusten sallimissa rajoissa, hiihtää tai retkiluistella talvisin jää- ja lumitilanteen mukaan, etsiä geokätköjä, tarkkailla lintuja, kävellä luontopoluilla ja sallituilla alueilla polkujen ulkopuolella, marjastaa ja sienestää. Selkämeren kansallispuiston alueella palvelevat myös lukuisat yhteistyöyrittäjät, jotka tarjoavat mm. majoitus-, kuljetus-, opastus jne. palveluita puistossa ja puistoon.

Sää Selkämeren kansallispuistossa

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing vestibulum. Fringilla nec accumsan eget, facilisis mi justo, luctus pellentesque vitae gravida non diam accumsan posuere, venenatis at mi turpis.

Säännöt Selkämeren kansallispuistossa

Selkämeren kansallispuistossa saat

  • liikkua jalan, hiihtäen, soutaen, meloen tai veneellä. Voit pyöräillä selvästi erottuvilla poluilla jokamiehenoikeudella
  • poimia marjoja ja hyötysieniä
  • onkia ja pilkkiä ja pyytää silakkaa litkalla jokamiehenoikeudella. Muuta vapaa-ajankalastusta varten 18–64-vuotiaiden on maksettava kalastonhoitomaksu (eräluvat.fi), jonka voi ostaa erälupien verkkokaupasta (eräluvat.fi). Sukelluskalastusta voit harrastaa maksamalla kalastonhoitomaksun.
  • sukeltaa
  • leiriytyä tilapäisesti.

Puiston rajoitukset

  • Avotulen teko on sallittu vain sitä varten osoitetuilla paikoilla.
  • Kävijöiden toivotaan välttävän maihinnousua lintujen pesimäluodoille keväällä ja kesällä.
  • Muuhun kuin jokamiehenoikeuksiin kuuluvaan toimintaan tarvitaan pääsääntöisesti Metsähallituksen lupa. Tällaista voi olla esimerkiksi tutkimustoiminta ja järjestetyt tapahtumat. Lisätietoa tarvittavista luvista: tutkimus- ja liikkumisluvat (metsa.fi) ja tapahtumien luvat ja ilmoitukset (metsa.fi).

Puistossa on kielletty

  • avotulen teko metsäpalovaroituksen tai ruohikkopalovaaran aikana myös tulentekopaikoilla. Tarkista voimassa olevat varoitukset (ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset). Sytyttäjä on aina vastuussa tulenteon turvallisuudesta. Tulenteko voidaan kieltää paikkakohtaisesti.
  • lemmikkieläinten vapaana pitäminen
  • häiriön tai haitan aiheuttaminen toiselle
  • puiden, pensaiden tai muiden kasvien ja niiden osien ottaminen ja vahingoittaminen. Kerätä saa ainoastaan marjoja ja hyötysieniä.
  • maa- tai kallioperän vahingoittaminen ja maa-ainesten tai kaivoskivennäisten ottaminen
  • maalla moottoriajoneuvolla ajo siihen osoitettuja teitä lukuun ottamatta
  • selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen
  • luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen luvanvaraista metsästystä lukuun ottamatta
  • roskaaminen ja rakenteiden vahingoittaminen

Puiston maastokohteissa ei ole jätehuoltoa, joten sen mitä jaksat kantaa luontoon, jaksat kantaa poiskin. Maatuvat jätteet voit laittaa käymälään tai kompostoriin ja pieniä määriä puhdasta paperia ja pahvia voit käyttää sytykkeenä. Jos löydät muiden jättämiä roskia, teet hienon ympäristöteon, jos otat ne mukaasi ja pudotat paluumatkallasi vaikkapa matkasi varrella olevissa taajamissa sopivaan ja luvalliseen jäteastiaan. Kohteilla, joissa on yritystoimintaa voi olla jätteiden keräysastioita. Jätehuollon järjestäminen sisältyy silloin satamamaksuun.

VASTUULLINEN RETKEILY
Vastuullinen retkeilijä ottaa huomioon niin ympäristön kuin toisetkin retkeilijät. Vaikka jokamiehenoikeudet ovatkin laajat, ne eivät kuitenkaan ole lupa tehdä mitä tahansa. Retkietiketti on siis hyvä ottaa haltuun, jolloin kaikilla on mukavaa ja turvallista liikkua upeassa luonnossamme. (luontoon.fi/retkietiketti)