Saaristomeren kansallispuisto

Saaristomeren kansallispuisto on vertaansa vailla oleva laaja, 527 neliökilometrin suuruinen alue täynnä upeita kohteita, monipuolista luontoa ja eläimistöä sekä lukemattomia ja taas lukemattomia eri kokoisia saaria, luotoja ja kareja. Saaristomeren kansallispuisto sijaitsee Varsinais-Suomessa Turunmaan saariston eteläreunalla. Kansallispuistoon pääsee vain vesitse. Lähimmät yhteysalussatamat sijaitsevat noin 70 km Turusta ja noin 190 km Helsingistä, ja niihin pääsee bussilla tai omalla autolla. Lähtöpisteinä voivat toimia esimerkiksi Kemiönsaaressa sijaitseva Kasnäsin satama tai Nauvon Pärnäisten satama. Satamissa on sekä maksuttomia että maksullisia pysäköintipaikkoja.

Lorem ipsum dolor sit amet

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing vestibulum. Fringilla nec
accumsan eget, facilisis mi justo, luctus pellentesque vitae gravida non diam
accumsan posuere, venenatis at mi turpis.

Ensimmäisten ihmisten tiedetään saapuneen alueelle jo noin 2 500 vuotta sitten, mutta vasta noin 1200-luvulta eteen päin väestömäärä alkoi kasvaa merkittävästi mm. Ruotsista tulleiden toimesta. Jääkauden jälkeen Saaristomeren rannikon ja saarten maankohoaminen avasi uusia mahdollisuuksia asutuksen leviämiselle. Suurin osa toistaiseksi alueelta löydetyistä muinaisjäännöksistä on peräisin rauta- tai pronssikaudelta.

Merellisen annin lisäksi Saaristomeren kansallispuisto onkin merkittävä kulttuurihistoriallinen aarreaitta, sillä puiston alueelta löytyy muinaisjäännöksiksi luokiteltavia tai oletettuja kohteita runsain mitoin, kuten linnaluotoja, hautaraunioita eli hiidenkiukaita, kalastukseen liittyviä muinaisjäännöksiä (mm. vanhat veneenvetopaikat, kiviuunit, kalliohakkaukset jne.). Ehkä erikoisimpia muinaisjäännöksiä ovat ns. munkinkehät, joita on löydetty Jurmon saarelta.

Saaristomeren kansallispuisto onkin nimenomaan saaripuisto, sillä sen alueella on 15 saarta, jotka ovat joko kokonaan tai osittain kansallispuistoa ja näin ollen myös luonnonsuojelualuetta. Näitä saaria ovat Berghamn, Björkö, Boskär, Dalskär, Holma, Högland, Högsåra, Jungfruskär, Jurmo, Konungskär, Kråkskär, Sandön, Stora Hästö, Yxskär ja ehkä saarista kaikkein suosituin matkailukohde, Örö.

Saaristomeren kansallispuistossa on mahdollista osallistua myös vapaaehtoistoimintaan, jossa tehdään mm. erilaisia luonnonhoitotöitä ja perinnemaisemien kunnostuksia jne.

Saaristossa käyminen on vähän kuin Lapissa käymistä, koska molemmat jäävät ikuisesti mieleen. Saaristoonkin haluaisi mennä aina uudestaan, eikä näettävä ja koettava pääse loppumaan. Meri tarjoaa ruokaa kaikille aisteille, ja saaristossa vierailevan on ehdottomasti koettava myös alueen ruokakulttuuri monipuolisine kalaruokineen ja muine herkkuineen.

Nähtävyydet Saaristomeren kansallispuistossa

Jurmon saari

Jurmon saaren sanotaan olevan koko Suomen halki kulkevan Salpausselän viimeinen maanpäällinen jatke. Sitä ei ehkä helposti tavallisista kartoista huomaa eikä tule muutenkaan ajatelleeksi. Saari on lähes puuton, ja sen maaperä on pitkälti moreenia eli  sekalajitteista kivimurskaa, jossa esiintyy kaikkia raekokoja savesta lohkareisiin. Jurmo on toiminut monien kertomusten ja tarinoiden innoittaja, ja saattaapa saarelle saapuvan mieleen nousta legendaarinen Lasse Mårtensonin kappale Myrskyluodon Maija, kun katselee aavaa merta. Mårtenson teki muuten oman kappaleen Jurmostakin, joka kertoo aika lailla täsmällisesti siitä, millaista Jurmossa voi olla.

Itse asiassa Suomesta löytyy kaksi muutakin samannimistä saarta, mutta vain tämä saari kuuluu kansallispuistoon. Saarelta löytyy laajoja kanervikkoja ja kivikkorantoja, joilla näet monia erilaisia merilintuja. Lintujen tarkkailuun saari sopiikin erittäin hyvin, ja etenkin muuttoaikoina saari saattaa kuhista lintujen lisäksi myös niiden bongareita. Jurmoon pääsee vain omalla veneellä, päivittäin liikennöivällä yhteysaluksella tai tilauskyydillä. 

Saarelta löytyy luontotupa, telttailualue ja tulentekopaikka. Upean luonnon ja merimaisemien lisäksi Jurmossa on myös salaperäisiä kivikehiä, joita kutsutaan nimellä munkring (mahtaakohan nimitys munkkirinkilä johtua tästä) eli munkinkehä. Kivikehien täsmällistä tarkoitusta ei vielä ole selvitetty, mutta on arveltu niiden liittyvän jollakin tavalla joko laiduntamiseen tai kalastukseen. Saarella on myös vanha tuulimylly, hautausmaa ja 1800-luvulla rakennettu kappeli. Jurmossa asuu vakituisesti joitakin ihmisiä, joita saattaa paikalla tavata. Heitä kannattaa ehdottomasti jututtaa, sillä paikallisilta löytyvät ne parhaat tarinat. Jurmon satamanumero on 802.

Utö

Utö on majakkasaari ja samalla Suomen eteläisin ympärivuotisesti asuttu saari. Vaikka kansallispuiston aluetta saarella on kuitenkin vain aivan pieni osa, saarella vierailu kannattaa. Utö on myös yksi lintubongareiden kärkikohteista. Saarelle rakennettiin Suomen ensimmäinen majakka vuonna 1753. Se kuitenkin tuhoutui melkein kokonaan Suomen sodan aikana vuosina 1808–09. Uusi tuhoutuneen tilalle vuonna 1814 rakennettu majakka sijaitsee saarella edelleen.

Utö on ollut myös Suomen Puolustusvoimien käytössä maamme itsenäistymisen ajoista aina vuoteen 2006 saakka, jonka jälkeen saaren rakennukset siirtyivät pois Puolustusvoimien omistuksesta. Saarella on tänäkin päivänä kuitenkin myös suljettu sotilasalue.

Utön majakka on tietenkin nähtävä, mutta saarella on myös paljon muuta rakennushistoriaa, kuten majakkakirkko ja majakanvartijoiden asuintalo. Kaikki saaren historia ei ole nähtävissä maan päällä, vaan osa siitä on myös pinnan alla. Utön ympäristö onkin suosittu sukelluskohde hylkysukeltajien keskuudessa. Utössä asustaa vakituisesti noin 35 asukasta.

Saaressa on myös kahvila ja ravintola, kyläkauppa (myös Posti), sataman palvelut (wc, jätehuolto jne.), majoituspalveluita mökeistä rivitalohuoneistoihin ja hotellihuoneisiin jne. Pienen saaren kyläkaupassa käynti voi myös olla kokemus itsessään.

Saarelle on säännöllinen yhteysalusliikenne, ja autolla liikkuvat voivat pysäköidä mantereelle Nauvon Pärnäisiin, josta matka yhteysaluksella Utöön kestää noin 5 tuntia. Omalla veneellä liikkuvia varten saaressa on kaksi maksullista vierasvenesatamaa. Satamanumerot 797 ja 798

Jungfruskär

Paraisiin kuuluva Jungfruskär sijaitsee Kihdin merenselällä, yli 20 kilometrin päässä lähimmistä Korppoon satamista. Useista eri saarista koostuvaa Jungfruskäriä on sanottu saaristoparatiisiksi, eikä ihme, sillä siellä kasvaa mm. orkideoita, ja hyvin hoidetut perinnemaisemat, ns. lehdesniityt ja luonnontilaiset lehdot ovat myös näkemisen arvoisia. Jungfruskäriin ei ole vakituista lauttayhteyttä, mutta paikalle voi tulla joko omalla veneellä tai tilauskyydillä. Hyvä paikka aloittaa retki Jungfruskäriin on Korpoströmin Saaristokeskus, jossa sijaitsee toinen Saaristomeren kansallispuiston huoltotukikohdista. Toinen tukikohta on Kemiönsaaren Kasnäsissä sijaitseva Sinisimpukan luontokeskus.

Jungfruskärin suurimmalla saarella Storlandetissa on luontopolku, joka näyttää saaren parhaat palat; ketoja, kallioita ja lehtoja. Saaren polut ovat pääasiassa helppokulkuisia. Märkiin kohtiin on asennettu pitkospuita. Lintutorniin voi nousta tähyilemään maisemia tai katsoa, kuinka monta eri lintulajia onnistuu bongaamaan. Lintuja toki näkee myös muualtakin kuin lintutornista; saaressa on nähty Turun Lintutieteellisen yhdistyksen tietojen mukaan mm. mm. silkkihaikara, mehiläissyöjä, vuori-/balkaninuunilintu ja lapinuunilintu.

Jungfruskärissä on käymälä, tulentekopaikka ja telttailupaikka sekä opastustaulu. Retkisatama sijaitsee Storlandetin ja sen länsipuolelle jäävän, kansallispuiston alueeseen kuulumattoman Hamnön saaren välissä. Sen satamanumero on 995.

Örö

Öröstä on tullut viime vuosina ehkä suosituimpia saaristomatkailukohteita. Entinen Puolustusvoimien linnakesaari siirtyi Metsähallitukselle ja avattiin yleisölle vuonna 2015. Örön linnakesaari oli suljettua sotilasaluetta 100 vuotta. Nykyään siellä voit tutustua rannikkopuolustuksemme historiaan Venäjän tsaarin ajoilta nykypäivään. Saaren päänähtävyydet ovat hienosti säilyneet kasarmialueet, järeät Obuhov-tykit sekä eri-ikäiset puolustusasemat ja linnoitteet. Örössä on myös yksi Etelä-Suomen tärkeimmistä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien keskittymistä. Lajien monipuolisuuteen ja säilymiseen on vaikuttanut merkittävästi se, että saarelle pääsy on ollut pitkän aikaa rajattu.

Örön upea luonto esittäytyy niin avoimina niittyinä kuin salaperäisinä lehtoina, hienoina hiekkarantoina ja lukemattomina perhoslajeina, joita Örössä on havaittu kaikkiaan 1 500. Niistä yli 100 on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä.

Koska saarella on kokoa noin 200 hehtaaria, on siellä tilaa myös patikoida; merkittyjä reittejä on yhteensä n. 10 kilometrin verran, ja vanhoja mukulakiviteitä pitkin voi kävellä tai ajaa polkupyörällä, joita voi vuokrata. Mukulakiviteillä, nimiltään Pitkä Ikävä ja Lyhyt Ikävä, pyöräily on varmasti kokemus itsessään.

Örössä on kattava palveluvarustus satamasta alkaen, ja saaressa on mm. ravintoloita, pieni myymälä, monenlaisia majoituspaikkoja, uimalaituri ja saunoja jne. Tarkemmat tiedot sivustosta Visit Örö.

Saapuminen Saaristomeren kansallispuistoon

Kansallispuiston alueen saaret antavat loistavan mahdollisuuden ns. saarihyppelyyn, ja suurimmalla osalla saarista on vähintään ankkurointipaikka tavallisille veneille ja joissakin jopa purjeveneille, jotka vaativat syvää rantaa. Ellei omaa venettä ole, moniin suurempiin saariin on säännöllistä yhteysalusliikennettä, joka parhaissa tapauksissa kuljettaa matkustajia molempiin suuntiin päivittäin. Ellei yhteysalusten käyttö ole mahdollista, moni alueen yrittäjä tarjoaa myös tilauskuljetuksia.

Opastusta puistoon löytyy mm. Kemiönsaaren Kasnäsistä (Kasnäsintie 1296, Kemiönsaari), jossa on infokioski, paikoitusalueet ja satamapalveluita sekä yhteysalusliikennettä kansallispuiston saariin. Toinen opastuspiste on Korppoossa, Korpoströmissä sijaitseva Saaristokeskus Korpoström (Korpoströmintie 832, 21720 Korpoström).

Vaellusreitit

HUOM! Saaristossa on yleensä runsaasti punkkeja, joten niiltä kannattaa suojautua ja ottaa punkkivaara huomioon myös paikoissa, joissa saa leiriytyä. Etenkään suihkutettavien tai muiden ilmaan levittyvien (esim. torjunta-ainetta sisältävät kaasutoimiset karkottimet) torjunta-aineiden käyttöä ei suositella, koska ne vaikuttavat haittaeläinten lisäksi myös muihin hyötyhyönteisiin kuten pölyttäjiin ja muihinkin eliöihin.

Muut liikuntamahdollisuudet

Puistossa voit tietenkin purjehtia, meloa, uida ja sukeltaa sekä hiihtää ja retkiluistella talvisin jää- ja lumitilanteen mukaan, etsiä geokätköjä häiritsemättä kuitenkaan lintujen pesintää. Tietenkin myös lintujen tarkkaileminen on mukavaa ja kiehtovaa ajanvietettä, ja saariston linnusto onkin erittäin monipuolista; voit nähdä mm. tyllejä, merisirrejä, merihanhia, alleja, ruokkeja, riskilöitä, haahkoja, hauskannäköisen meriharakan ja monia muita – saatat bongata jopa majesteettisen merikotkan!

Voit myös onkia ja pilkkiä jokamiehenoikeudella, viehe- ja pyydyskalastaa luvanvaraisesti ja rajoitukset huomioiden, patikoida ja pyöräillä siellä missä se on reittien ja maaston suhteen mahdollista. Monissa pienissä saarissa pyöräilyyn ei ole mahdollisuutta, mutta esimerkiksi Örössä voit pyöräillä joko omalla pyörällä tai vuokrata pyörän. Pyörävuokraus on ehkä järkevämpää, sillä silloin omaa pyörää ei tarvitse ottaa yhteysalukseen mukaan.

Jos pitkien matkojen pyöräileminen kuitenkin kiinnostaa, on olemassa Saariston Rengastie, jonka varrelta on mahdollista tehdä pistoja joko yhteysalusten tai tilausliikenteen kyydissä kansallispuiston saariin ja jättää pyörä parkkiin mantereelle siksi aikaa.

Sää Saaristomeren kansallispuistossa

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing vestibulum. Fringilla nec accumsan eget, facilisis mi justo, luctus pellentesque vitae gravida non diam accumsan posuere, venenatis at mi turpis.

Säännöt Saaristomeren kansallispuistossa

Saaristomeren kansallispuistossa saat

Puiston rajoitukset

  • Avotulen teko ja leiriytyminen on sallittu vain niitä varten osoitetuilla paikoilla.
  • Osalle kansallispuiston saarista on maihinnousukielto huhtikuusta heinäkuuhun linnuston pesimärauhan suojelemiseksi. Rajoitusalueet kerrotaan kansallispuiston järjestyssäännössä.
  • Muuhun kuin jokamiehenoikeuksiin kuuluvaan toimintaan tarvitaan pääsääntöisesti Metsähallituksen lupa. Tällaista voi olla esimerkiksi tutkimustoiminta ja järjestetyt tapahtumat. Lisätietoa tarvittavista luvista: tutkimus- ja liikkumisluvat (metsa.fi) ja tapahtumien luvat ja ilmoitukset (metsa.fi).

Puistossa on kielletty

  • liikkuminen ja maihinnousu vuoden ympäri Nauvon Trunsön ja Korppoon Grimsörarin vesialueilla
  • avotulen teko metsäpalovaroituksen tai ruohikkopalovaaran aikana myös tulentekopaikoilla. Sytyttäjä on aina vastuussa tulenteon turvallisuudesta. Tulenteko voidaan kieltää paikkakohtaisesti. Tarkista voimassa olevat varoitukset (ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset).  Kielto ei koske keittokatoksia tai muita hormilla varustettuja tulisijoja.
  • lemmikkieläinten vapaana pitäminen
  • puiden, pensaiden tai muiden kasvien ja niiden osien ottaminen ja vahingoittaminen. Kerätä saa ainoastaan marjoja ja hyötysieniä.
  • maa- tai kallioperän vahingoittaminen ja maa-ainesten tai kaivoskivennäisten ottaminen
  • luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen
  • selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen
  • moottoriajoneuvolla ajo siihen osoitettuja teitä lukuun ottamatta
  • roskaaminen ja rakenteiden vahingoittaminen
  • telttasaunan käyttö kansallispuistossa ei ole sallittua.

Kansallispuiston saarikohteissa, kuten esimerkiksi Örössä, on lisäksi omia ohjeita ja sääntöjä, joita on noudatettava. https://www.luontoon.fi/oro/ohjeetjasaannot

Saaristomeren kansallispuistossa ei ole yhteistyötahojen tarjoamien palveluiden lisäksi muuta jätehuoltoa, joten sen mitä jaksat kantaa luontoon, jaksat kantaa poiskin. Jos löydät muiden jättämiä roskia, teet hienon ympäristöteon, jos otat ne mukaasi ja pudotat paluumatkallasi vaikkapa matkasi varrella olevissa taajamissa sopivaan ja luvalliseen jäteastiaan.

VASTUULLINEN RETKEILY
Vastuullinen retkeilijä ottaa huomioon niin ympäristön kuin toisetkin retkeilijät. Vaikka jokamiehenoikeudet ovatkin laajat, ne eivät kuitenkaan ole lupa tehdä mitä tahansa. Retkietiketti on siis hyvä ottaa haltuun, jolloin kaikilla on mukavaa ja turvallista liikkua upeassa luonnossamme. (luontoon.fi/retkietiketti)

Tarkemmat puiston järjestyssäännöt: http://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Js/saaristomeri-js-su.pdf