Parhaat luonnonpuistot Suomessa

Luonnonpuistot

Valtion alueilla sijaitsevat luonnonpuistot on perustettu lailla tai asetuksella tieteellisiin tarkoituksiin. Ne on tarkoitettu ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tutkimusta varten, ja ne ovat pääosin suljettuja yleisöltä. Suomessa on kaikkiaan 19 luonnonpuistoa, joista kuudessa saa liikkua vain merkittyjä retkeilypolkuja pitkin.

Näissä kuudessa puistossa on myös jonkin verran retkeilyrakenteita. Muu liikkuminen vaatii yleensä kirjallisen luvan, joka myönnetään vain tieteellisiin tarkoituksiin. Parhaat luonnonpuistot tarkoittavat siis tässä tapauksessa sellaisia luonnonpuistoja, joissa myös tavallisen retkeilijän on mahdollista vierailla.

 

Karkalin luonnonpuisto

Karkalin luonnonpuisto sijaitsee Uudellamaalla Etelä-Suomessa, Lohjan kunnassa. Luonnonpuiston pinta-ala on 1 km2, ja puisto on perustettu vuonna 1964. Lohjan seutu on tunnettu erityisesti kalkkikivipitoisesta kallioperästään, ja monet ovatkin varmasti kuulleet kuuluisasta Torholan luolasta, joka on kalkkikivikallioon veden muovaamana muodostunut  ns. karstiluola.

Kalkkipitoinen maaperä ja ympäröivän Lohjanjärven otollinen ilmasto muodostavat oivalliset kasvuolosuhteet etenkin lehtokasveille. Muun muassa rehevien lehmusmetsiköiden, tammitarhojen ja pähkinäpensaslehtojen ohella Karkalissa on jopa 380 erilaista putkilokasvilajia ja 210 sammallajia. 

Karkalin luonnonpuisto sijaitsee Lohjanjärveen pistävässä Karkalinniemessä lähellä Torholaa, joka ei ole osa luonnonpuistoa. Puistossa saa liikkua vain viitoitetuilla reiteillä. Karkalin luonnonpuiston pysäköintialue (Karkalintie 1035, Lohja (Karjalohja)) on luonnonpuiston itärajalla, josta myös luonnonpuistossa kiertävä reitti alkaa.

 

Kevon luonnonpuisto

Kevon luonnonpuisto sijaitsee aivan pohjoisimmassa Lapissa. Esimerkiksi Utsjoelle Kevon kylältä on matkaa enää vain vajaat 20 kilometriä. Luonnonpuiston naapurissa levittäytyvät laajat Paistunturin, Muotkatunturin ja Kaldoaivin erämaa-alueet, ja puiston läpi virtaa Kevojoki. Kevon luonnonpuisto on perustettu vuonna 1956, ja sen pinta-ala on 712 neliökilometriä.

Ehkä kaikkein tunnetuin Kevo on jopa 40 kilometrin pituisesta kanjonistaan, joka muodostui jo 70 miljoonaa vuotta sitten. Toinen kuuluisa kohde luonnonpuistossa on Fiellun putous, jolla on korkeutta huimat 26 metriä.

Kevon luonnonpuisto on jaettu tunturialueeseen ja rotkoalueeseen, joilla saa liikkua vain merkityillä reiteillä. Tunturialueen reitillä liikkuminen on sallittu jalan 1.5.–15.10. välisenä aikana, ja rotkoalueen reitillä saa liikkua 15.6.–15.10. välisenä aikana.

Kevon luonnonpuistossa saa kävellä merkityillä reiteillä, jotka ovat varmasti vaeltajien mieleen, sillä niillä on pituutta 63 km (Kevon reitti) ja 86,5 km (Kuivin reitti). Vaeltaessa voi tutustua Kevon kanjonin eteläpäähän ja Fiellun putoukseen sekä ihastella pitkien reittien varrella olevaa upeaa ja karua pohjoisen luontoa ja maisemia. Talvella tunturialueella saa hiihtää vapaasti 16.10.–30.4. välisenä aikana ja rotkoalueella 16.10.–31.3. välisenä aikana.

Kevon luonnonpuiston pysäköintialueet ja reittien lähtö- ja paluupisteet: Sulaojan pysäköintialue, Karigasniementie 5648, Karigasniemi, Utsjoki sekä Kenesjärven pysäköintialue, Utsjoentie 2696, Utsjoki.

 

Mallan luonnonpuisto

Myös Mallan luonnonpuisto sijaitsee aivan maamme pohjoisimmissa osissa. Sen paikka on Käsivarren Lapissa – tarkemmin sanoen Kilpisjärvellä Enontekiön kunnassa. Luonnonpuistoksi Malla virallistettiin jo vuonna 1938, vaikka sen tunturit oli rauhoitettu vain vuotta ennen maamme itsenäistymistä. Mallan luonnonpuiston kallioperä on suhteellisen nuorta, minkä vuoksi suurtunturien alue on huomattavasti korkeammalla merenpinnasta kuin vastaavasti esimerkiksi itäisen Suomen mäet ja vuoret. Alueella on mm. paljon harvinaisia tunturikasveja.

Mallan luonnonpuisto on niin lähellä Ruotsin ja Norjan rajaa, että sinne suuntaavien kannattaa ehdottomasti poiketa myös kuuluisalla Kolmen valtakunnan rajapyykillä tai tehdä pistoja naapurimaidemme hienoille tuntureille. Tietenkin aivan riekonlentämän päästä löytyy myös tarunomainen Saanatunturi, joka on Mallan luonnonpuiston ulkopuolella. Saana pitää tietenkin ottaa mukaan lusikkalistalle, jos Käsivarren Lappiin halajaa.

Muiden luonnonpuistojen tapaan myös Mallassa liikkuminen on rajoitettua vain merkityille reiteille. Osalle reiteistä pääsee Suomen puolelta Mallan luonnonpuiston pysäköintialueelta (karttaohjelman antama osoite on Käsivarrentie 14854, Kilpisjärvi) ja retken Kolmen valtakunnan rajapyykille voi aloittaa Koltalahdesta Malla-laivalla, joka kuljettaa maastoreitin alkuun.

 

Paljakan luonnonpuisto

Kainuun korpimailla, Hyrynsalmen kunnan alueella, sijaitsee Paljakan luonnonpuisto. Se on perustettu vuonna 1956 ja on pinta-alaltaan n. 29,5 neliökilometriä. Paljakan alueella on mm. kaskettu metsää 1600-luvulta aina 1800-luvun lopulle saakka, mutta varsinaisia metsähakkuita luonnonpuiston alueella on tehty vähän tai ei ollenkaan, joten puiston metsät ja puusto ovat käytännössä “kirveenkoskemattomia”. Kiinteää historiallista asutusta puiston alueelta tunnetaan vähän.

Paljakan luonnonpuiston luonto on monipuolista, koska metsä on vanhaa ja lahopuuta on paljon. Paljakan vaaramaisemien pääpuulaji on kuusi, ja pieniä suoalueita on siellä täällä. Monenlaiset kasvit ja eläimet viihtyvät hyvin erämaan rauhassa.

Luonnonpuistossa saa liikkua jalan vain merkityllä reitillä, joka on ympyräreitti ja kokonaismitaltaan n. 9 kilometriä, jos mukaan luetaan varsinaisen reitin mitta ja edestakainen matka yhdyspolkua pitkin. Pidemmät vaellus- ja hiihtoretket voi tehdä luonnonpuiston polulta lähteviä puiston ulkopuolisia reittejä pitkin. Luonnonpuiston polkureittiä voi kulkea myös lumikengillä, mutta reittiä ei ylläpidetä.

Reitille voi lähteä luonnonpuiston länsipuolella sijaitsevan Pirunkirkon pysäköintialueelta (n. Holstintie 31, Puolanka). Myös Paljakan hiihtokeskuksesta on yhdysreitti Pirunkirkon pysäköintialueelle ja sieltä luonnonpuiston polulle. Pirunkirkko sijaitsee luonnonpuiston ulkopuolella, ja sitä sivuavat mm. Puolangan Köngäskierros ja UKK-reitti. Pirunkirkolta löytyy myös päivätupa.

 

Sompion luonnonpuisto

Sompion luonnonpuisto sijaitsee Itä-Lapissa Sodankylän alueella. Puisto on perustettu vuonna 1956 ja sen pinta-ala on 179 neliökilometriä. Luonnonpuiston käytännössä Urho Kekkosen kansallispuiston kyljessä. Sompion luonnonpuisto kätkee syleilyynsä mahtavat Nattastunturit, joista tunnetuin tunturi lienee Pyhä-Nattanen.

Pyhä-Nattaselle kulkee merkitty polku, joka lähtee Pyhä-Nattasen pysäköintialueilta Sompiojärventie (välillä Sompiojärventie 920–1040), Vuotso (Sodankylä). Tunturin huipulta löytyvät henkeäsalpaavien maisemien lisäksi salaperäiset kivipahdat eli toorit. Kuuluisaa on myös Nattasten punainen graniitti, joka näkyy selvästi mm. kyseisissä kivimuodostelmissa. Pyhä-Nattasten polun lisäksi luonnonpuiston poikki kulkee pohjois-eteläsuunnassa kaikkiaan 35 km pitkä Ruijanpolku. Puistossa saa liikkua vain näillä merkityillä reiteillä.

Sompiojärven luonnonpuiston rauhassa viihtyvät mm. pienet nisäkkäät kuten jänikset, ketut, myyrät, lumikot ja kärpät sekä suuremmat eläimet, kuten porot, näädät ja ahmat. Läheisellä Sompiojärvellä elelee lukuisia eri vesilintulajeja ja kahlaajia, kuten sirrejä, kapustarintoja, vikloja ja kurkia. Avotunturissa asustaa mm. kiiruna.

 

Vaskijärven luonnonpuisto

Lounais-Suomessa Pöytyän kunnan alueella sijaitsevaa Vaskijärven luonnonpuistoa voidaan pitää erämaisuudessaan harvinaisuutena näin etelässä. Puisto on perustettu vuonna 1956 ja sen pinta-ala on 15 neliökilometriä. Vaskijärven luonnonpuiston lähellä, vain noin 30 kilometrin päässä, sijaitsee Kurjenrahkan kansallispuisto.

Vaskijärven luonnonpuisto sijoittuu Etelä-Suomen vedenjakajaseudulle, mistä syystä suurin osa puistosta on suota.

Vaskijärven luonnonpuistossa saa liikkua jalan vain merkityillä 19 kilometrin Vaskijärven kierroksella tai noin 3 km mittaisella ympyräreitillä. Parhaiten pidemmälle reitille pääsee Elijärvenkulman pysäköintialueelta osoitteesta (likimäärin Honkilahdentie 300).

Vaskijärven luonnonpuiston poikki kulkee myös vielä toistaiseksi karttoihin merkitsemätön, noin 2 km mittainen Pyhän Henrikin pyhiinvaellusreitin osa, jossa kulkeminen on kuitenkin kielletty 1.2–31.5. välisenä aikana.

 

Huomioitavaa

Muistathan noudattaa luonnonpuistojen puistokohtaisia sääntöjä ja ohjeita. Esimerkiksi marjojen ja sienien poimiminen on kiellettyä, ja muutenkin luonnonpuistojen säännöt ovat kansallispuistojen sääntöjä tiukemmat. Edellä mainittujen luonnonpuistojen ohjeet ja säännöt löytyvät osoitteesta Muut luontokohteet – Luontoon.fi. Muissa Suomen luonnonpuistoissa, kuin mitä edellä on mainittu, ei ole mahdollista liikkua ilman kirjallista, pääasiassa tieteellisiin tarkoituksiin myönnettävää lupaa.

 

Luonnonpuisto vai kansallispuisto?

Mitä eroa on luonnonpuistolla ja kansallispuistolla? Katso tästä.