Tiheää vihreää metsää.

Kansallispuistot vs. luonnonpuistot

Kansallispuistot vs. luonnonpuistot – mitä eroa niillä on?

Kansallispuistot ovat kaikille avoimia luonnonsuojelualueita, joiden perimmäinen tarkoitus on suojella ja säilyttää maamme arvokkaimmat luontokohteet, eliölajit ja elinympäristöt sekä tärkeät maisema-alueet. Kansallispuistojen luonto pyritään pitämään niin luonnontilaisena kuin mahdollista. Luonnon suojelemisen lisäksi kansallispuistot ovat erittäin tärkeitä virkistysalueita, joissa voi retkeillä ja tehdä monenlaisia aktiviteetteja puistojen sääntöjen rajoissa.

Kansallispuistojen retkeilypalvelut ovat monipuoliset, ja reitit ja palvelut on rakennettu ja varustettu nimenomaan retkeilijöitä ajatellen. Kansallispuistojen peruspalvelut maastossa, asiakaspalvelupisteissä ja verkossa tuottaa Metsähallitus ja ne ovat käyttäjille maksuttomia. Puistojen alueella ja lähistöllä on myös erilaisia maksullisia palveluita, joista vastaavat Metsähallituksen lukuisat yhteistyökumppanit.

Kansallispuistot perustetaan lailla valtion maille. Niiden koko on yli 1 000 hehtaaria (10 neliökilometriä), ja maamme tällä hetkellä 41 kansallispuistojen koko vaihtelee pienimmästä Petkeljärven kansallispuistosta (7 km2) suurimpaan Lemmenjoen kansallispuistoon (2 858 km2).

Luonnonsuojelualueilla, kuten kansallispuistoissa, jokamiehenoikeudet eivät ole sellaisenaan voimassa, vaan luonnonsuojelulaki voi rajoittaa liikkumista muualla kuin merkityillä reiteillä ja alueilla. Puistoissa leiriytymiselle, tulenteolle ja muulle toiminnalle on myös rajoituksia. Jokaisella kansallispuistolla on omat ohjeensa ja sääntönsä.

Kansallispuistoissa saa yleensä liikkua vapaasti omin lihasvoimin rajoitusosia lukuun ottamatta. Leiriytyä saa vain leiriytymiseen osoitetuilla paikoilla. Kansallispuistoissa saa myös marjastaa ja sienestää, onkia ja pilkkiä. Ratsastus ja pyöräily on yleensä sallittu vain siihen tarkoitetuilla reiteillä.

 

Luonnonpuistoissa tehdään tieteellistä tutkimusta

Suomen tätä nykyä kaikki 19 luonnonpuistoa on perustettu luonnonsuojelua ja siihen liittyvää tieteellistä tutkimusta ja opetusta varten, ja ne ovat pääosin yleisöltä suljettuja. Luonnonpuistoissa liikkumiseen vaaditaan kirjallinen lupa, joka myönnetään vain tieteellisiin tarkoituksiin. Pohjois-Suomen luonnonpuistoissa paikallisilla asukkailla on kuitenkin ns. nautintaoikeuksia, jotka liittyvät paikallisten luontaiselinkeinojen, kuten porotalouden, harjoittamiseen.

Tietyissä luonnonpuistoissa on rajoitettu määrä merkittyjä reittejä, joita pitkin saa kulkea ja joilta ei saa poiketa. Luonnonpuistojen huomattavasti kansallispuistoja ankarammat säännöt rajoittavat myös muuta toimintaa; esimerkiksi marjojen ja sienien poiminta, tulenteko ja leiriytyminen on pääosin kiellettyä.

Myös luonnonpuistot perustetaan aina valtion maille lailla, jos puistojen koko ylittää 1 000 hehtaaria. Jos koko jää alle 1 000 hehtaarin, puisto voidaan perustaa asetuksella. Suomen 19 luonnonpuistosta kuudessa on mahdollista vierailla ja retkeillä rajoitetusti merkittyjä polkuja pitkin. Tarkista puistokohtaiset säännöt ja ohjeet sivustolta Luonnonpuistoissa tutkitaan luontoa | Metsähallitus

Katso lisätietoja tästä niistä luonnonpuistoista, joissa retkeily on rajoitetusti mahdollista.

Kansallispuisto vai luonnonpuisto?

Monissa tilanteissa saatetaan puhua sekaisin kansallispuistosta ja luonnonpuistosta arkipäivän puhekielessä, eli joku saattaa nimittää kansallispuistoa luonnonpuistoksi, ja joku saattaa sanoa luonnonpuistoiksi myös sellaisia luonnonsuojelualueita, jotka eivät ole valtion omistuksessa vaan sijaitsevat yksityisillä tai kuntien omistamilla mailla. Vaikka kansankielessä ja jopa mediassa luonnonpuisto ja kansallispuisto saattavat esiintyä ristiin, viralliset määritelmät puistoille ovat selkeitä.