Luonnonsuojelualue veden vallassa

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös kansallispuistoihin

Kansallispuistotkaan eivät ole suojassa ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Vaikka puistojen tarkoitus on suojella ja säilyttää arvokasta luontoa kokonaisuutena sekä suojella myös harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja, kansallispuistot eivät silti ole erillisiä saarekkeita tai niin sanotusti “omassa kuplassaan”.

Samat asiat, jotka vaikuttavat luontoon kansallispuistojen ulkopuolella, vaikuttavat myös puistoissa. Ilmastonmuutos ei kosketa vain kansallispuistojen luontoa, vaan se vaikuttaa myös puistojen virkistyskäyttöön ja ylläpitoon. Seuraavassa on mainittu joitakin asioita, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa kansallispuistoissa.

Elinympäristöt muuttuvat


Ilmastonmuutos voi muuttaa lajien elinolosuhteita monella tavalla. Esimerkiksi aiemmin kylmien alueiden lämpeneminen voi haitata ennestään siellä olevien menestymistä tai ajaa ne toisille alueille. Pahimmassa tapauksessa joitakin lajeja saattaa hävitä kokonaan, jos niiden leviämiskyky on huono. Myös uusia lajeja saattaa ilmestyä kilpailemaan elintilasta alueille, joilla niitä ei ennestään ole ollut.

Erityisen herkkiä lajeja ilmastonmuutokselle ovat jo ennestään uhanalaiset ja vain tietyille alueille ominaiset lajit. Sellaiset lajit, joiden ns. ekolokero (eli eliölajin tai populaation paikka eliöyhteisössä) on tarkkarajainen, eivät pysty vastustamaan nopeasti muuttuvia olosuhteita. Ilmastonmuutoksen vauhti näyttää vain kiihtyvän, ja tietyillä alueilla muutokset voivat olla niin nopeita, että monilla muillakaan lajeilla ei ole aikaa sopeutua niihin.

Ne lajit, joilla on edes mahdollisuus yrittää levitä, pyrkivät siirtymään muualle parempaan elinympäristöön. Luonnon monimuotoisuutta on edelleen suojeltava olemassa olevillakin suojelualueilla, mutta uusien suojelualueiden suunnittelussa ja ympäristön hoidossa on myös otettava huomioon levinneisyysaluemuutokset.

Ylläpidolle haasteita

Ilmastonmuutos aiheuttaa erilaisia ja totutusta poikkeavia sääilmiöitä, kuten myrskyjä, tulvia, rankkasateita tai vuodenaikaan nähden liian lämpimiä kelejä. Sääilmiöiden voimakkuus voi yllättää, ja esimerkiksi kansallispuistoissa, joissa on totuttu keskitalvella runsaaseen lumeen, voi ollakin täysi “vesikeli”.

Esimerkiksi jo vuonna 2015 Oulangan kansallispuistossa suositun Karhunkierroksen kiusana olivat rankat vesisateet ja lumien sulamisvedet, ja tulva ja veden nouseminen katkaisivat reitin useasta kohdasta, eikä kyse ole kertaluonteisesta tapahtumasta.

Viime vuosina tällaista on nähty monissa muissakin kansallispuistoissa, joissa reittejä on jouduttu sulkemaan osittain tai jopa kokonaan, ja retkeilijöitä ohjaamaan käyttämään vaihtoehtoisia reittejä, koska esimerkiksi pitkospuut ovat olleet syvällä veden alla, poluilla on ollut liikaa vettä ja niin edelleen.

Ilmastonmuutos aiheuttaa myös reittien ja rakenteiden ylläpidolle haasteita, koska rakenteita saatetaan joutua korjaamaan tai jopa uusimaan kokonaan, tai reittejä linjaamaan uudelleen. Myös polttopuu- ja jätehuolto sekä muut yleiset huoltotoimenpiteet voivat kärsiä. Joillekin tulipaikoille tai vaikkapa autio- ja vuokratuville ei välttämättä päästä viemään polttopuita, jos lunta ei ole, alueen on vallannut vesi tai huoltoreittejä myöten ei voi ajaa edes mönkijällä.

Vaihtelua toki on vuosittain, eli välttämättä joka vuonna tilane ei ole yhtä vaikea eikä ongelmia ole samoissa paikoissa, mutta haastellisten tilanteiden todennäköisyys kasvaa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.

Retkeilijäkin kokee ja näkee ilmastonmuutoksen

Ilmastonmuutos näkyy myös retkeilijälle varmaan konkreettisemmin mm. juuri edellä mainittuina ilmiöinä. Joillakin reiteillä tai reittiosuuksilla ei voi välttämättä liikkua ollenkaan, joten on mietittävä vaihtoehtoisia reittejä. Vanhastaan lumisilla reiteillä ja alueilla lumen vähyys voi yllättää ja tuoda haasteita liikkumiseen, esimerkiksi keväällä tuntureilla paikoissa, joissa lumi sulaa nopeammin kuin aiemmin.

Eläimistön ja kasvillisuuden muutoksia voi olla vaikeampi havaita, vaikka sitäkin tapahtuu. Ilmaston lämpenemisen vaikutuksia ovat esimerkiksi puiden leviäminen aiemmin puuttomille alueille, kuten tuntureille. Satunnainen retkeilijä ei tätä välttämättä näe, mutta luonnontutkijat, biologit ja vuosia samalla alueella liikkuneet näkevät.

Siinä, missä veden peittämät pitkospuut, äkkitulvan poishuuhtoma sorapolku tai veden saartama ylityspaikka näkyy saman tien, puurajan muutokset näkyvät vuosikymmenien aikana. Sellainen sukupolvi, joka on aloittanut retkeilyn jo joskus 60- tai 70-luvuilla, huomaa monenlaiset muutokset jo nyt.

Julkisilla kansallispuistoon?

Ilmastonmuutosta kansallispuistoissa voi torjua ja sen vaikutuksia vähentää samalla tavalla kuin ilmastonmuutosta yleensäkin. Esimerkiksi liikenteen päästöjä vähentää yksityisautoilun vähentäminen ja julkisen liikenteen käyttö aina silloin, kun se on mahdollista.

Julkisten yhteyksien parantaminen hyödyttäisi yhteiskuntaa ja ympäristöä muutenkin, mutta kansallispuistojen osalta se vähentäisi kuormitusta myös puistojen pysäköintialueilla. Moniin puistoihin on jouduttu – ja joudutaan – rakentamaan uusia pysäköintialueita, koska kävijämäärät ovat lisääntyneet merkittävästi.

Pysäköintialueiden rakentaminen ja laajentaminen kasvattaa puistojen kokonaismenoja, mutta jos julkisten kulkuneuvojen käyttö olisi tehokkaampaa, kyseinen raha voitaisiin ehkä ohjata muihin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi reittien kunnostamiseen tai uusien retkeilyrakenteiden tekemiseen.

Moniin kansallispuistoihin pääsee jo nyt julkisilla kulkuvälineillä (katso luettelo puistoista jutun lopusta).

Pyörällä kansallispuistoon?

Erittäin hyvä tapa torjua ilmastonmuutosta on pyöräily. Jos edes osa meistä vaihtaisi auton tai bussin pyörään ja tekisi työmatkansa pyöräilemällä, hiilidioksidi- ja muut liikenteen päästöt vähenisivät merkittävästi. Myös muita lyhyempiä matkoja voi yrittää korvata pyörällä, ja sähköpyörällä jaksaa ajaa jo pidemmällekin.

Kansallispuistoissa pyöräily onnistuu joko merkityillä reiteillä tai sellaisia teitä myöten, joilla liikkuminen on muutenkin mahdollista, mutta puistoihin ei ole erityisesti rakennettuja pyöräilyreittejä ainakaan toistaiseksi. Tästä huolimatta esimerkiksi moneen Etelä-Suomen kansallispuistoon voi päästä pyöräillen osin pyöräteitä ja pikkuteitä myöten, eikä muihinkaan puistoihin ole täysin mahdotonta pyöräillä, viehän jokaiseen jonkinlainen tie. Puistojen käyttöä erityisesti palvelevien pyöräilyreittien kehittämiselle on kuitenkin kasvava tarve.

Oman kansallispuistoreissunsa voi suunnitella tekevänsä myös ns. hybridiversiona, eli pyrkimällä yhdistämään julkiset kulkuneuvot ja pyöräilyn, sillä moniin linja-autoihin ja juniin voi ottaa oman tai vuokrapyörän mukaansa – tai vuokrata pyörän lähempää puistoa, jos vuokrauspalvelu on olemassa.

Kansallispuistot, joihin voi päästä julkisilla yhteyksillä

Metsähallitus luettelee omassa palvelussaan (tieto haettu 7.2.23) 15 eri kansallispuistoa, joihin voi päästä julkisilla yhteyksillä. Näitä kansallispuistoja ovat:

Sipoonkorven kansallispuisto
Syötteen kansallispuisto
Sallan kansallispuisto
Pyhä-Luoston kansallispuisto
Oulangan kansallispuisto
Seitsemisen kansallispuisto
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Päijänteen kansallispuisto
Rokuan kansallispuisto
Nuuksion kansallispuisto
Teijon kansallispuisto
Kolin kansallispuisto
Urho Kekkosen kansallispuisto
Liesjärven kansallispuisto
Hossan kansallispuisto

Lisäksi esimerkiksi vuonna 2022 matkailijoita ja retkeilijöitä palvelivat Kurjenrahkan kansallispuistoon Kuhankuonolle liikennöinyt Turun seudun joukkoliikenteen eli Fölin vuorot. Sipoonkorven kansallispuistoon kuljetti Sipoonkorpi Hop-On Hop-Off -palvelu, joka palvellee myös kesällä 2023.

Intercity-junalla pääsi kesällä kokeiluluonteisesti 2022 lähelle Repoveden kansallispuistoa, mutta muutoin lähimmät juna-asemat sijaitsevat Kouvolassa ja Mäntyharjulla. Jatkoyhteytenä Kouvolasta Lapinsalmelle on kuljettanut Repovesi-bussi.

Teijon kansallispuistoon on päässyt mm. Salon paikallisliikenteen (Paikku) vuoroilla ja myös Helsingistä Vainion Liikenteen kesävuoroilla. Kesän 2023 tilanne on vielä avoin. Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoihin on toteutettu myös sukkulabussiyhteyksiä Outdoor Express -konseptissa vuonna 2022.

Kolin kansallispuistoon haluavat saattoivat päästä Joensuuhun asti Intercity-junalla, josta jatkoyhteys taajamajunan ja vuoroveneen avulla Vuonislahteen oli mahdollista, tai suoraan Kolin satamasta puiston alueelle.

Syötteen kansallispuistoon on päässyt aiempina vuosina retkibussiyhteydellä, jotka on toteuttanut Saaga Travel.

Karhunkierrokselle matkailijoita ja retkeilijöitä on kuljettanut Karhunkierrosbussi Rukan kylästä Hautajärvelle ja Ristikalliolle, sekä myös Sallaan. Hossan kansallispuistoon on päässyt Kuusamosta Hossa-bussilla sekä Kuusamoon saakka Pohjolan Matkan vuorobussilla Oulusta ja Kajaanista.

Vuorobussilla on päässyt kaikkiin Lapin kansallispuistoihin Lemmenjokea lukuun ottamatta aiempina vuosina, mutta vuoden 2023 vuoroliikenteen aikataulut ja reitit eivät ole näin helmikuussa vielä selvillä.

Ajantasaisimmat tiedot julkisista yhteyksistä löytyvät kansallispuistojen omilta sivuilta luontoon.fi-palvelusta, puistojen Facebook-sivuilta ja alueiden matkailupalveluiden sivujen ja asiakaspalvelun kautta. Katso myös VR:n Luontoon junalla -sivut.


Vastuullinen retkeilijä = ilmastotietoinen retkeilijä

Tiesitkö muuten, että ilmastonmuutosta voit torjua myös noudattamalla roskattoman retkeilyn periaatteita ja retkeilemällä muutenkin vastuullisesti!