Autiotuvat, varaustuvat, vuokratuvat ja päivätuvat – mitä eroa niillä on?

Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla, ja luonnollisesti myös kansallispuistoissa, on lukuisia tupia, joita retkeilijät ja vaeltajat voivat käyttää. Tuvilla on kuitenkin eronsa ja omat käyttötarkoituksensa, vaikka ne päällisin puolin saattavat vaikuttaa samanlaisilta. Myös joitakin alatyyppejä on olemassa, ja ne käydään myös läpi. Seuraavassa käsitellään vain Metsähallituksen ylläpitämien tupien tyyppejä ja asioita, jotka niihin liittyvät.

 

Autiotupa

Autiotupa on yksinkertainen, perusvarusteltu ja lukitsematon tupa, joka on ennen kaikkea tarkoitettu retkeilijöille ja vaeltajille, jotka liikkuvat omin voimin eli jalkaisin, hiihtäen, meloen tai soutaen. Autiotuvissa voi yöpyä ja levähtää lyhyitä aikoja maksimissaan parin-kolmen päivän ajan. Tupaa ei voi varata etukäteen, eikä sitä saa omia omaan käyttöön, vaan seuraavana tulijoille on aina annettava tilaa.

Autiotuvan perusvarusteluun kuuluu yleensä ainakin laveri(t), kamiina tai takka, pöytä ja penkit ja ulkohuussi ja polttopuita. Joissakin autiotuvissa voi olla myös kaasupullo ja kaasukeitin. Lisäksi tuvista löytyy yleensä kattila ja vesiämpäri sekä monesta palovaroitin. Kooltaan autiotuvat vaihtelevat 1-2 hengen tuvista useamman hengen tupiin ja suurimmillaan jopa 10–20 hengen tupiin.

Osa autiotuvista on ollut alun perin muussa kuin nykyisenlaisessa retkeilykäytössä. Tuvat ovat saattaneet toimia mm. metsän- tai palovartijan kämppänä, kalastajien kämppänä, rajavartijoiden partiomajana tai vaikkapa savottakämppänä tai savottakämpän saunana. Tupia on sittemmin rakennettu myös pelkästään retkeilykäyttöön.

Suurin osa Metsähallituksen ylläpitämistä ns. virallisista autiotuvista sijaitsee Pohjois- tai Itä-Suomessa, mutta tupia on ympäri maata, ja muutama sijaitsee myös aivan rannikolla. Tuvat ovat pääasiassa kansallispuistojen alueella, tunnettujen retkeily- ja vaellusreittien varrella tai tiettömien taipaleiden takana erämaissa.

Metsähallituksen hallinnoimia ja ylläpitämiä tupia on reilu parisataa. Lisäksi on olemassa muiden tahojen omistamia autiotupia, ja lähteistä riippuen autiotupia on kaikkinensa noin neljästä noin kuuteensataan tupaa.

Metsähallituksen virallisten autiotupien kunto ja varustelu pyritään pitämään niin hyvänä kuin mahdollista tuvan koosta ja sijainnista riippumatta, mutta epävirallisten tupien ylläpidosta Metsähallitus ei vastaa muiden kuin omien tupiensa ylläpitämisestä. Autiotuvan lyhenne on AT.

 

Varaustupa

Varaustupa on autiotuvan tapaan tarkoitettu pääosin jalkaisin, hiihtäen tai muulla tavoin omin voimin liikkuville. Autiotuvasta eroten varaustuvasta voi varata nimensä mukaisesti petipaikan omaan käyttöön maksua vastaan enimmillään pariksi vuorokaudeksi. Huom! Varaustupaa ei voi varata kokonaan itselleen, joten tupaan saattaa tulla muitakin petipaikan varanneita lunastamillaan avaimilla.

Varaustupa voi sijaita erillään tai samassa rakennuksessa autiotuvan kanssa. Varaustuvat ovat lukollisia, joten varauksen tehnyt ja maksanut saa avaimen tupaan. Varaustupaan ei voi mennä ilman varausta.

Varustelutaso varaustuvissa on pitkälti samanlainen kuin autiotuvissa, mutta lisäksi varaustuvissa voi olla jonkin verran keittoastioita sekä patjat, peitteet ja tyynyt. Omat liinavaatteet, kuten lakanat, pussilakanat ja tyynyliinat on tuotava itse tai käytettävä makuupussia, kuten moni tekeekin. Varaustuvan lyhenne on VT.

 

Vuokratupa

Vuokratuvat ovat tupia, jotka voi vuokrata kokonaan omaan käyttöön enimmillään muutamaksi yöksi. Useimpien Metsähallituksen vuokratupien varustelutaso on vastaavaa luokkaa varaustupien kanssa, eli laveri(t), pöytä, penkit, keittoastiat, kamiina tai takka ja monesti myös kaasuliesi. Ulkona on kuivakäymälä, polttopuita, saha ja kirves. Tuvissa voi olla lisäksi patjat, peitteet ja tyynyt. Vuokratuvan lyhenne on VkrT.

 

Päivätupa

Päivätuvat ovat lukitsemattomia autiotupiin rinnastettavia tupia sillä erotuksella, että niissä ei saa yöpyä muutoin kuin hätätilanteissa; ne on tarkoitettu nimensä mukaisesti vain päiväkäyttöön lyhyiden taukojen pitopaikaksi. Päivätupien varustukseen voi kuulua kamiina tai muunlainen tulisija, kaasuliesi, keittoastioita, pöytä ja penkit sekä erillinen kuivakäymälä. Ulkona on myös polttopuuvarasto, saha ja kirves.

Päivätuvat ovat tasapuolisesti kaikkien retkeilijöiden käytettävissä, ja niissä voi päivän aikana vierailla paljonkin ihmisiä. Päivätuvan lyhenne on PT.

 

Kammi

Kammit ovat pieniä ja hyvin vaatimattomia, osin maan alla sijaitsevia turvekattoisia rakennuksia. Osassa kammeista voi yöpyä ilman varausta yön tai pari, kun taas osa on tarkoitettu vain päiväkäyttöön lyhyiden taukojen pitopaikaksi ja levähdyspaikaksi sekä suojaksi luonnonvoimilta.

Kammeissa saattaa olla jonkinlainen laveri tai laverit, mutta joissakin voi olla vain maalattia. Yleensä kammeissa on jonkinlainen tulisija, ja kammin lähellä kuivakäymälä. Kammin lyhenne on Ki.

 

Vuokrakammi

Vuokrakammia voi vuokrata kokonaan omaan käyttöön maksimissaan pariksi yöksi. Vuokrakammien varustelutaso on vaatimaton, vuokratupien luokkaa. Metsähallituksen vuokrakammeja on tällä hetkellä vain Urho Kekkosen kansallispuistossa. Vuokrakammin lyhenne on VKi.

 

Vuokrakota

Vuokrakodat ovat lukittuja ja maksullisia paikkoja, jotka on tarkoitettu ryhmien ja yritysten käyttöön. Niissä voi ruokailla, olla tulilla, pitää kokouksia, luentoja tms, jotka eivät vaadi esitystekniikkaa. Kotia voi varata lyhimmillään tunneiksi tai pidemmäksi aikaa, sillä joissakin vuokrakodissa voi myös yöpyä.

Vuokrakodista löytyy avoin tulisija, penkit ja tarjoilupöydät. Ulkona on kuivakäymälä. Vuokraaja huolehtii omien ruoanlaittovälineidensä, astioidensa ja tarvikkeiden tuomisesta ruokailuihin; kodista löytyy vain peruskahvinkeittovarustus. Vuokrakodan lyhenne on VK.

 

Hirsikota

Hirsikota on pääasiassa tilapäiseen päiväkäyttöön tarkoitettu kota, joka sijaitsee usein merkittyjen retkeilyreittien tai moottorikelkkareittien varrella. Hirsikodissa voi hätätilanteessa myös yöpyä, mutta makuukäyttöön tarkoitettuja lavereita ei ole. Hirsikodat ovat tasapuolisesti kaikkien retkeilijöiden ja ulkoilijoiden käytettävissä. Kodassa on tulisija ja penkit, ja polttopuuvarasto sahoineen ja kirveineen on ulkona. Hirsikodan lyhenne on HK.

 

Huomioitavaa

Kaikki Metsähallituksen tuvat ja kodat ovat savuttomia, eli niissä ei saa tupakoida. Joihinkin tupiin tai kotiin ei saa tuoda lemmikkieläimiä, ja esimerkiksi autiotupien tai muiden yhteiskäyttökohteiden muilta käyttäjiltä on kohteliasta tiedustella, saako eläimen tuoda sisään tupaan. Jos sitä ei joku käyttäjistä halua, lemmikki on jätettävä ulkopuolelle. Ainoastaan opas- tai avustajakoirien käyttäjät ovat poikkeus, koska kyseiset koirat eivät ole lemmikkejä.

Luontomatkailuyrittäjät saavat käyttää tupia ja muita rakenteita, kuten tulentekopaikkoja, asiakkaidensa taukopaikkoina, mutta siitä on tehtävä sopimus Metsähallituksen kanssa. Matkailuliiketoiminta ei kuitenkaan saa haitata eikä häiritä retkeilyrakenteiden ja taukopaikkojen muuta, yleishyödyllistä käyttöä. Metsähallitus perii reittiensä ja retkeilyrakenteiden kaupallisesta käytöstä aina maksun kaupallisen toiminnan järjestäjältä.

Autiotupia ei saa käyttää yritystoimintaan, eikä Metsähallitus myönnä koti- eikä ulkomaisille toimijoille minkäänlaisia lupia esimerkiksi majoituspalveluiden järjestämiseen kyseisissä kohteissa.

 

Tupien säännöt ja ohjeet ja retkietiketti

Autio- ja muissa tuvissa sekä kodissa ja kammeissa on omat ohjeensa ja sääntönsä, joita retkeilijän on noudatettava. Ohjeet ja säännöt ovat jokaisen retkeilijän omaksi parhaaksi, ja niillä pyritään varmistamaan, että tuvan, kammin tai kodan käyttö on turvallista ja miellyttävää jokaiselle käyttäjälle.

Säännöt ja ohjeet ovat suurimmilta osin samat kaikissa Metsähallituksen kohteissa, mutta joitakin kohdekohtaisia poikkeuksia voi olla. Ne on hyvä tarkistaa tupa-, kota- tai kammikohtaisista tiedoista verkkosivuilta. Ohjeet löytyvät myös itse kohteista. Yleisohjeet löytyvät täältä: Tupatyypit – Luontoon.fi.

Retkietiketti on hyvä olla meillä kaikilla hallussa. Etiketin muistaminen ja noudattaminen takaa hyvän retkeilykokemuksen itselle ja toisille, pitää paikat kunnossa ja mahdollistaa toiminnan jatkumisen Metsähallituksen kohteilla. Etiketti on joukko toimintatapoja, eli yhteisiä pelisääntöjä, jotka ovat muodostuneet aikojen kuluessa ja jotka on havaittu hyviksi.

 

Retkietiketti pähkinänkuoressa

  1. Kunnioita luontoa ja ota huomioon muut luonnossa liikkujat.
  2. Suosi merkittyjä reittejä ja noudata mahdollisia liikkumisrajoituksia.
  3. Leiriydy vain sallituille paikoille ja noudata tupien sääntöjä.
  4. Tee tulet vain sallituille paikoille ja noudata metsäpalovaroitusta.
  5. Älä roskaa, ja noudata roskattoman retkeilyn periaatteita.

.

Katso myös: Retkeily kansallispuistoissa