Kauris kurkistaa puiden takaa

Aktiviteetit kansallispuistoissa

Mahdolliset aktiviteetit kansallispuistoissa ovat erittäin monipuoliset. Kansallispuistomme tarjoavat meille terveyttä ja hyvinvointia, joista voimme nauttia monella tavalla. Suosituimpia tapoja tähän ovat perinteisesti olleet retkeily, virkistäytyminen, luonnosta nauttiminen, patikointi, vaeltaminen ja luonnon tarkkailu Metsähallituksen vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen mukaan.

Uudempi tutkimus on julkaistu vuonna 2021. Siinäkin kärkisijoja pitivät hallussaan retkeily, kävely, maastohiihto, luonnon tarkkailu ja luonnosta nauttiminen. Myös eväsretkeily, vaeltaminen, kalastus, veneily, maisemien ja nähtävyyksien katselu, telttailu, luontovalokuvaus, marjastus ja sienestys ovat suosittuja aktiviteetteja kansallispuistoissa.

Lisäksi hieman uudemmat harrastukset, kuten maastopyöräily ja retkipyöräily, polkujuoksu, SUP-lautailu ja puistojooga ovat vähitellen kasvattamassa osuuttaan, kuten myös lemmikkieläinten kanssa puistoissa liikkuminen.

Luonnossa harrastettuihin aktiviteetteihin vaikuttavat myös puistojen erityispiirteet ja harrastusmahdollisuudet sekä niiden maantieteellinen sijainti. 

Matkailukeskuspuistot

Talvilajeista erityisesti hiihto, lumikenkäily ja laskettelu, vapaalasku jne. painottuvat hyvin paljon sellaisten puistojen alueelle, joissa talvella on paljon lunta, hyvät harrastusmaastot ja reitit sekä kattavasti matkailupalvelutarjontaa. Tällaisia puistoja sanotaan matkailukeskuspuistoiksi, eli puistoiksi, jotka sijaitsevat jonkin tärkeän matkailukeskuksen läheisyydessä.

Matkailukeskuspuistoiksi luokiteltavia puistoja ovat Kolin, Syötteen, Riisitunturin, Oulangan, Pyhä-Luoston, Urho Kekkosen ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistot sekä uusin kansallispuistomme Sallan kansallispuisto.

Kaupunkikeskuspuistot

Lähiretkeily- ja lähimatkailu sen sijaan keskittyy pitkälti ns. kaupunkikeskuspuistoihin, joita on pääasiassa eteläisessä Suomessa. Monenlaiset aktiviteetit ovat mahdollisia myös kaupunkikeskuspuistoissa. Monet saattavat esimerkiksi geokätköillä tai kiipeillä patikoinnin ja eväsretkeilyn lisäksi. Ulkopuolinen palvelutarjonta on myös kaupunkikeskuspuistojen alueella varsin hyvä juurikin niiden sijoittumisesta suurten kaupunkien läheisyyteen.

Tällaisia kaupunkikeskuspuistoja ovat Nuuksion, Kurjenrahkan ja Sipoonkorven kansallispuistot.

Taajamapuistot

Taajamapuistoja on ylivoimaisesti suurin osa maamme kansallispuistoista, kaikkiaan 22 kappaletta. Taajamapuistona pidetään sellaista puistoa, jonka alueella asuu 6–500 asukasta neliökilometrillä. Puistojen läheisyydessä on pieniä ja keskikokoisia kaupunkeja ja kuntakeskuksia, ja puistot sijoittuvat pääosin hyvien liikenneyhteyksien varrelle, jolloin erilaiset päiväretket ovat mahdollisia.

Jotkin puistot ovat myös lähellä toisiaan, joten niissä voi vierailla vaikka saman päivän aikana. Taajamapuistojen omatoimiaktiviteetit ovat monipuoliset, ja kaupallisten toimijoiden palvelutarjonta kohtuullisen hyvä. Moni harrastaakin esimerkiksi melontaa, kiipeilyä ja patikointia päiväretkeilyn ohella. Rannikolla sijaitsevien kansallispuistojen alueella moni myös veneilee.

Taajamapuistoja ovat Perämeren, Pyhä-Häkin, Etelä-Konneveden, Kauhaneva-Pohjankankaan, Lauhanvuoren, Helvetinjärven, Seitsemisen, Koloveden, Linnansaaren, Leivonmäen, Isojärven, Puurijärven ja Isosuon, Päijänteen, Repoveden, Torronsuon, Liesjärven, Valkmusan, Teijon, Selkämeren, Itäisen Suomenlahden, Saaristomeren ja Tammisaaren saariston kansallispuistot.

Maaseutupuistot

Maaseutupuistoja on kahdeksan, ja ne sijoittuvat alueille, joissa asuu alle kuusi asukasta neliökilometriä kohden. Maaseutupuistojen vetovoimatekijät löytyvät mm. etäisyyden mahdollistamasta rauhallisuudesta ja pitkistäkin reiteistä, joilla voi vaellella halutessaan useita päiviä ja tarkkailla luontoa ja eläimiä.

Erämaisissa maaseutupuistoissa moni patikoi, meloo, kalastaa, sienestää ja marjastaa tai vaeltaa. Maaseutupuistot sijoittuvat myös alueille, joissa on yleensä talvisin runsaasti lunta, jolloin hiihto ja lumikenkäilykin on mahdollista, vaikka merkittyjä ja ylläpidettyjä talviliikuntareittejä ei kaikissa puistoissa välttämättä olekaan. Maaseutupuistot mahdollistavat myös yötaivaan tarkkailun ja pimeäkuvaamisen, koska valosaastetta on vähän.

Maaseutupuistoja ovat Petkeljärven, Patvinsuon, Salamajärven, Tiilikkajärven, Hiidenportin, Rokuan ja Hossan kansallispuistot.

Tekemistä, mutta myös luonnon rauhaa

Vaikka kansallispuistoissa voi tehdä monenlaisia juttuja, ja eri aktiviteettien kirjo on laaja, suurimmalle osalle kävijöistä on kuitenkin tärkeintä luonnon kokeminen, maisemat ja rentoutuminen, halu olla kauempana melusta ja saasteista ja oman henkisen hyvinvoinnin ylläpitäminen.

Jotkut kävijöistä haluavat kuntoilla, kokea jännitystä, kehittää omia retkeily- ja ulkoilutaitojaan, oppia lisää luonnosta, alueen historiasta ja kulttuuriperinnöstä. Osa kävijöistä haluaa liikkua ja olla itsekseen, osa taas liikkuu mielellään ryhmissä ja tutustuu uusiin ihmisiin.

Aktiviteetit, joita kansallispuistoissa voi harrastaa

Seuraavassa esitellään aakkosjärjestyksessä, mitä aktiviteetteja kansallispuistoissa voi harrastaa. Osa aktiviteeteista on mahdollista vain tietyissä puistoissa, ja aktiviteettimahdollisuuksiin vaikuttavat mm. puiston sijainti, tyyppi, maasto-olosuhteet, puiston rajoitukset ja säännöt sekä yhteistyökumppanien palvelutarjonta. Jokaisen aktiviteetin kohdalla on mainittu joitakin kansallispuistoja, joissa kyseinen aktiviteetti on mahdollista. Tarkempi aktiviteettivalikoima löytyy puistokohtaisilta sivuilta osoitteesta luontoon.fi. 

  • Geokätköily
  • Hiihto
  • Kalastus
  • Kiipeily
  • Kulttuuriin ja historiaan perehtyminen
  • Lintujen tarkkailu
  • Lumikenkäily
  • Luonnosta oppiminen
  • Marjastus ja sienestys
  • Melonta
  • Metsästys
  • Moottorikelkkailu
  • Opastetut retket
  • Patikointi
  • Polkujuoksu
  • Pyöräily ja maastopyöräily
  • Ratsastus
  • Retkeily lemmikin kanssa
  • Retkiluistelu
  • Sauvakävely
  • Sukellus
  • SUP-lautailu
  • Suunnistus
  • Tähtitaivaan tarkkailu
  • Uinti
  • Vaellus
  • Valokuvaus
  • Vapaalasku
  • Veneily ja purjehdus

Geokätköily

Geokätköily on suosittu harrastus ympäri maailman, ja sitä voi tehdä yksin tai porukalla, ja se sopii kaikenikäisille. Geokätköjä etsitään usein GPS-laitteen tai GPS-ominaisuudella varustetun puhelimen kanssa, mutta karttaa ja kompassiakin voi käyttää – ja opetella samalla suunnistustaitoja. Kätköjen sijainti ja vaativuustaso vaihtelevat, ja helpoimmille kätköille pääsee vaikka pyörätuolilla, kun taas haasteellisimmat kätköt vaativat mm. kiipeilytaitoja.

Geokätköharrastukseen pääsee sisälle esimerkiksi sivustojen geocache.fi ja geocaching.com kautta, joista löytyvät yleisten geokätköilyohjeiden lisäksi myös tiedot kätköpaikoista. Metsähallitus suosittelee geokätköilyyn erityisesti Sipoonkorven, Kurjenrahkan, Syötteen, Rokuan ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistoja. Geokätköily on modernia aarteenetsintää!

Hiihto

Suomalaiset ovat tunnetusti hiihtokansaa, ja sadat tuhannet suomalaiset harrastavat hiihtoa vuosittain. Monissa kansallispuistoissa voi hiihtää joko merkittyjä latuja myöten tai latujen ulkopuolella, ja puistoihin liittyy myös puistojen ulkopuolisia, mm. kuntien ja yhdistysten ylläpitämiä latureittejä.

Hiihtäminen onnistuu joko omilla varusteilla tai vuokravälineillä, joita voi tiedustella kansallispuiston yhteistyöyrittäjiltä, joilla voi olla välinevuokraamo vaikkapa matkailukeskuksen yhteydessä. Hiihtoa voi harrastaa lähes kaikissa kansallispuistoissa, jos lumitilanne vain sallii, mutta tietyissä puistoissa on rajoitusalueita, joissa myös hiihtäminen on kielletty.

Mainiot hiihto-olosuhteet löytyvät erityisesti Lapin kansallispuistoista, kuten Pallas-Yllästunturi, Pyhä-Luosto, Syöte, Riisitunturi ja Urho Kekkosen kansallispuisto, mutta myös etelämpänä hiihtoon on hyvät mahdollisuudet vaikkapa Repovedellä, Rokualla tai Kolilla. 

Kalastus

Suomalaiset tykkäävät myös kalastaa. Kansallispuistoissa yleensä perinteisellä mato-ongella onkiminen, pilkkiminen ja ns. silakkalitkalla kalastaminen on sallittua, eikä vaadi kalastonhoitomaksun ja kalastusluvan maksamista. Kaikki muu kalastus, kuten virvelöinti, perhokalastus ja pyydyskalastus edellyttää 18—64-vuotiailta kalastonhoitomaksun sekä vesialuekohtaisen kalastusluvan maksamista.

Onkia ja pilkkiä ei kuitenkaan saa vaelluskalapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa, eikä esimerkiksi Metsähallituksen vapakalastusalueilla, ainakaan ilman erillistä lupaa. Kalastuskieltoalueilla kaikenlainen kalastus on kielletty. Katso puistokohtaiset ohjeet ja rajoitukset.

Kiipeily

Kiipeilyharrastus on myös suosittua, ja sitä voidaan Suomessa harrastaa niin maastokohteilla kuin sisätiloissa kiipeilykeskuksissa. Kiipeilyksi lasketaan ns. boulderointi, eli kiipeily esim. siirtolohkareilla, jotka eivät ole kiintokalliota, kalliokiipeily ja jääkiipeily. Kiipeily on mahdollista joissakin kansallispuistoissamme, kuten Sipoonkorven, Nuuksion ja Helvetinjärven kansallispuistoissa. Puistoissa on merkityt kiipeilyreitit, joita saa käyttää.

Satunnainen jääkiipeily tai kiipeily kallioilla ja siirtolohkareilla sekä köysilaskeutuminen on sallittua, jos kohteen päällä ei kasva sammalta tai jäkälää, eikä muutakaan kasvillisuutta tai kohdetta vahingoiteta tai kuluteta. Tarkemmat ohjeet puistojen sivuilla.

Kulttuuriin ja historiaan perehtyminen

Kaikissa kansallispuistoissamme on näkyvillä historiaa ja kulttuuria. Monen puiston alueella on jälkiä esihistoriallisesta ajasta aina 1900-luvun puolelle asti. Vanhat pyyntipaikat, esihistorialliset muinaisjäännökset, entisten metsä- ja viljelystilojen paikat ja vanhat rakennukset tai vaikkapa kullanetsijöiden paikat Lapissa.

Kansallispuistoissa voi tutustua itse puistojen historiaan kuin erilaisiin muinaisjäännöksiin, vierailla perinnetiloilla, kuten vaikkapa Seitsemisessä, tai nähdä menneiden sotien jälkiä, rakennelmia ja raunioita, kuten Petkeljärvellä. Myös saamelainen kulttuuriperintö on hyvin esillä pohjoisen puistoissa, kuten Lemmenjoella. Ja tietenkin pitää muistaa myös upeat kansallismaisemamme, kuten Koli.

Esihistoriallisen ajan jälkiä näkee ehkä selvimmin Hossan kansallispuistossa, jossa sijaitsee kuuluisa Hossan Värikallio.

Lintujen tarkkailu

Lintuja löytyy jokaisesta kansallispuistosta, niin metsistä, pelloilta, soilta kuin vesistöjen ääreltä. Lintuja voi puistossa kulkiessaan niin nähdä kuin kuulla ja yrittää tunnistaa joko silmämääräisesti, äänen perusteella tai käyttämällä apuna älypuhelinsovelluksia, jotka voivat tunnistaa linnun lauluäänestä hyvinkin tarkasti. Tietenkin kamera, kiikari ja kaukoputki ovat erinomaisia apuvälineitä, ja lintutorneja tai lintulavoja löytyy useista eri kansallispuistoista.

Esimerkiksi Puurijärven ja Isonsuon kansallispuistoissa, Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa tai Torronsuon kansallispuistossa on hyvät mahdollisuudet lintujen seurantaan vaikkapa kevät- ja syysmuuttojen aikana. Salamajärvellä on myös luontotorni, josta voi nähdä lintujen lisäksi vaikkapa alueella elinvoimaisen metsäpeurakannan edustajia.

Lumikenkäily

Lumikenkäily on hiihdon ohella erinomainen talvilaji, joka kasvattaa kuntoa ja saa aikaan hyvän olon. Lumikenkäily onnistuu joko kansallispuistojen merkityillä reiteillä tai omia reittejä myöten siellä, missä maasto- ja muut olosuhteet sen sallivat. Metsissä ja etenkin soilla on mahtavaa liikkua myös lumisena aikana.

Lumikenkäily on myös edullinen harrastus, ja monen hiihto- ja matkailukeskuksen yhteydestä löytyy myös lumikenkävuokraamo, joten omia kenkiä ei välttämättä tarvitse hankkia. Aloittelevan lumikenkäilijän on kuitenkin otettava huomioon omat taitonsa ja voimavaransa, etenkin pohjoisen kansallispuistoissa, joissa nopeastikin vaihtuva säätila ja etäisyydet säänsuojaan voivat yllättää, vaikka reitille oltaisiin lähdetty vilkkaan matkailukeskuksen pihapiiristä.

Luonnosta oppiminen

Luonnosta oppii paljon kirjoista, esityksistä, luontofilmeistä ja näyttelyistä mutta ehkä parhaiten itse luonnossa liikkumalla. Joka tapauksessa kansallispuistojemme luonto- ja opastuskeskuksissa on myös runsaasti monenlaista tietoa luonnosta, eläimistä ja kasveista ja elinympäristöistä. Niistä saatavaa tietoa on sitten hyvä soveltaa ja täydentää maastossa aidoissa olosuhteissa.

Hyviä paikkoja luontotietouden kartuttamiseen ovat esimerkiksi Nuuksion kansallispuiston viereinen Haltia, Syötteen luontokeskus, Seitsemisen luontokeskus, Hossan luontokeskus jne.

Marjastus ja sienestys

Marjastus ja sienestys ovat kautta aikojen kuuluneet suomalaiseen perinteeseen. Marjojen ja ruokasienten kerääminen on erinomainen ympäristöteko ja kunnioitus lähiruoalle. Marjat ja sienet ovat myös erittäin terveellisiä.

Marjastaa ja sienestää voi lähes jokaisessa kansallispuistossa mahdollisten rajoitusalueiden ulkopuolella, ja joidenkin puistojen säännöissä voi olla rajoituksia, mutta yleisesti ottaen marjastus ja sienestys on laajasti mahdollista.

Karpalot, lakat, mustikat, puolukat, tyrni (rannikolla), variksenmarjat, tatit, rouskut, haperot, suppilovahverot, kanttarellit jne. odottavat poimijaansa!

Melonta

Melontaa harrastaneet tietävät, että se on erinomainen laji rentoutumiseen ja rauhaan ja erittäin ympäristöystävällinen tapa liikkua. Kansallispuistoissa voi yleensä meloa hyvinkin vapaasti rajoitusalueita lukuun ottamatta, ja kalusto voi olla joko omaa tai vuokrattua. Melominen on mahdollista niin merellä kuin sisämaassa järvillä ja jokia myöten, joko melontareittejä pitkin tai oman mielensä mukaan. Myös vaativammille harrastajille, kuten koskimelojille on olemassa hyviä kohteita.

Merimelojat voivat suunnata vaikkapa Saaristomeren kansallispuistoon, järvellä voi meloa mainiosti mm. Kolovedellä tai Etelä-Konnevedellä, joilla ja koskissa esim. Hossassa tai Oulangan kansallispuiston alueella. 

Metsästys

Metsästys on suosittu harrastus kalastuksen ohella. Metsästäjä tarvitsee aina metsästysluvan, ja Metsähallitus myy metsästyslupia hallitsemilleen alueille. Joissakin kansallispuistoissa saa metsästää, mutta ei kaikissa. Tarkemmat ohjeet: Metsästys – Luontoon.fi 

Moottorikelkkailu

Suomessa voi harrastaa moottorikelkkailua moottorikelkkailureiteillä ja kuntien ja Metsähallituksen ylläpitämillä moottorikelkkaurilla. Viralliset reitit ovat moottorikelkkailuun tarkoitettuja väyliä, jotka on määritelty tieliikennelaissa. Niiden käyttäminen on maksutonta. 

Kansallispuistoissa kaikenlaista moottorivoimin tapahtuvaa liikkumista, myös moottorikelkkailua, on rajoitettu. Katso puistokohtaiset ohjeet ja säännöt.

Metsähallituksen ylläpitämille moottorikelkkareiteille on hankittava uralupa, eli ne ovat maksullisia. Uralupa voi olla henkilö- tai perhekohtainen. Tietoa moottorikelkkailusta valtion mailla, urakartat ja luvat: Moottorikelkkailureitit ja -urat – Erälupia ja elämyksiä. Katso myös Turvallisesti moottorikelkalla maastossa – Liikenneturva

  

Opastetut retket

Erilaisille opastetuille retkille voi päästä monessa kansallispuistossa joko Metsähallituksen itsensä tarjoamana palveluna tai ulkopuolisten yrittäjien ostopalveluna. Opastettuja retkiä voi tiedustella luontokeskusten lisäksi alueen paikallisilta erä- ja luontopalveluyrittäjiltä.

Patikointi

Patikointi onnistuu aivan jokaisessa kansallispuistossa, vain reittien mitat ja tyypit vaihtelevat. Vain joissakin saaristoalueen kansallispuistoissa reitit saarissa ovat lyhyitä. Mantereen puolen kansallispuistojen lyhimmät patikkareitit voivat olla vain muutaman kilometrin mittaisia, kun pisimmät ovat useita kilometrejä tai kymmeniä kilometrejä, jolloin puhutaankin melkein jo vaeltamisesta. Vaeltamiseksi voitaneen karkeasti ottaen sanoa patikoita, jotka ulottuvat yön tai useamman yli.

Polkujuoksu

Suurin osa kansallispuistojemme retkeily- ja patikointireiteistä sopii myös polkujuoksuun. Osassa maasto voi olla haastavampaa ja paikoin edellyttää juoksun muuttamista kävelyksi, mutta käytännössä siellä, missä voi liikkua kävellen, voi harrastaa myös polkujuoksua, kunhan vain muistaa ottaa huomioon muut poluilla ja reiteillä liikkujat.

Polkujuoksun suosio on kasvanut viime vuosina, ja esimerkiksi YLE järjesti vuonna 2018 kaikki silloin 40 kansallispuistoamme kiertäneen polkujuoksukiertueen.

Pyöräily ja maastopyöräily

Pyöräily ja maastopyöräily on mahdollista monessa kansallispuistossa erityisesti pyöräilyyn merkityillä reiteillä tai teillä, joilla liikkuminen on muutenkin sallittua. Joissakin puistoissa voi olla sallittua pyöräillä myös patikkareiteillä. Retkipyöräilyä voi harrastaa vaikkapa puistojen välillä, ja maastoon pääsee parhaiten puistoissa, joissa on paljon nimenomaan maastopyöräilyä varten rakennettuja ja merkittyjä reittejä. Reittien pituus ja haastavuus vaihtelee, joten tarkista reittitiedot puistojen sivuilta, joilta löytyvät myös mahdolliset rajoitukset ja kiellot.

Maastopyöräilijälle erityisesti sopivia kansallispuistoja ovat Pallas-Yllästunturi, Syöte, sekä Saariselän alue Urho Kekkosen kansallispuistossa. Retkipyöräilyyn sopivat mm. Teijon ja Isojärven kansallispuiston alueet.

Ratsastus

Ratsastus on jalan liikkumisen tapaan jokamiehenoikeus, mutta se voi kuluttaa luontoa, joten suojelu- ja virkistysalueilla, kuten kansallispuistoissa on erillisiä nimenomaan ratsastukseen tarkoitettuja reittejä. Kansallispuistoissa olevilla yleisillä teillä voi pääsääntöisesti ratsastaa, mutta puistokohtaiset rajoitukset on otettava joka tapauksessa huomioon. Ratsastukseen soveltuvia puistoja ovat mm. Koli, Seitseminen ja Nuuksio.

Retkeily koiran kanssa

Moni haluaa lähteä retkelle ja kansallispuistoon koiran kanssa. Koiraa ei saa pitää irrallaan kansallispuistossa, vaan koiran on oltava koko ajan hihnassa vuodenajasta ja koiran luonteesta riippumatta. Myös puistojen säännöt sekä lait ja asetukset on huomioitava koiran kanssa liikuttaessa.

Koiran kanssa voi patikoida ja vaeltaa tai hiihtää talvella. Jotkin hiihtoreitit on tehty myös koirahiihtoa ajatellen. Koiran kanssa liikkuvan pitää kuitenkin huomioida myös muut kansallispuistossa liikkujat ja luonnonvaraiset eläimet, joita ei saa häiritä ja hätyyttää. Lisäksi autio- ja muilla retkeilytuvilla voi olla retkeilijöitä, jotka eivät halua koiraa sisälle tupaan, ja poronhoitoalueilla koirat eivät saa missään tapauksessa hätyyttää poroja.

Retkiluistelu

Kun jäätilanne sallii, retkiluistelu on yksi parhaista talviliikuntamuodoista, joissa vaihteleva vauhti ja vapaus on taattu. Luonnonjäillä luistelu onnistuu parhaiten rannikolla, ja suurilla järvialueilla, joilla lumi ei haittaa liikkumista. Retkiluisteluvarusteisiin kuuluvat tietenkin retkiluistimet, mutta myös ehdottomasti jäänaskalit, jääsauva, vaihtovaatteet vedenpitävästi säilytettynä, heittoliina/-köysi, lämmintä juotavaa ja evästä sekä mahdollisesti merkinantopilli, kypärä, polvisuojat ja välineet varusterikkojen korjaamiseen.

Retkiluisteluun sopivia puistoja ovat mm. Nuuksio, Saaristomeri, Tammisaaren saaristo ja Linnansaari, mutta myös vaikkapa Etelä-Konneveden selät sopivat hyvinä jäätalvina retkiluisteluun.

Sauvakävely

Sauvakävelyä voi harrastaa siellä, missä muutenkin liikutaan jalan. Sauvoista on hyötyä niin tasaisella kuin varsinkin epätasaisella alustalla, ja vaellussauvojen käyttö on käytännössä sekin sauvakävelyä – tai ainakin kävelyä sauvojen kanssa. Patikka- ja vaellusreiteillä ja korkeuseroiltaan vaihtelevassa maastossa sauvakävely on tavallista kävelyä rasittavampaa, mutta sauvat myös antavat tukea ja voimaa liikkumiseen varsinkin painavan rinkan kanssa.

Sukellus

Sukeltaa voi käytännössä kaikissa niissä vesissä kansallispuistoissa, joissa uiminen on mahdollista. Parhaat sukelluskohteet kuitenkin löytyvät usein rannikolta, vaikka sisämaan järvet ovat nekin mielenkiintoisia paikkoja. Sukeltaa voi joko snorkkelin kanssa, laitesukelluksena tai vapaasukelluksena.

Poikkeuksena on Saaristomeren kansallispuisto, jonka rajoitusosissa laitesukellus on sallittua vain Metsähallituksen luvalla. Myös Puolustusvoimien suoja-alueilla vaaditaan lupa laitesukellusta varten. Suomen rannikon hylkeidensuojelualueilla ei saa liikkua puolta merimailia (n. 1 km)  lähempänä hyljeluotoa ilman Metsähallituksen lupaa.

SUP-lautailu

SUP-lautailu voidaan rinnastaa melomiseen, joten siellä, missä yleensä voi meloa, voi myös SUP-lautailla, eli pääasiassa merialueella ja järvillä, mutta myös sopivilla jokialueilla. Suppailuun tarvitaan luonnollisesti itse lauta, joka voi olla ilmatäytteinen tai jäykkärunkoinen, pitkä mela, kelluntaliivit (mukana merkinantopilli), vaihtovaatteet kuivapussissa tarvittaessa sekä sopiva vaatetus. Uimataito on ehdoton, ja kelluntaliivejä kannattaa käyttää, vaikka osaisikin uida.

Kesällä vaatetukseksi sopii usein pelkkä uimapuku, mutta etenkin kylmempinä aikoina voi olla tarpeen käyttää neopreenipukua (märkäpuku), jota esimerkiksi avovesiuimarit käyttävät. Muistaa kannattaa myös riittävä aurinkosuojaus sekä ehdottomasti suppailla siellä, missä rantaan pääsee tarvittaessa nopeasti. Varsinkin avoimilla järvenselillä ja merellä tuuliolosuhteet voivat muuttua äkillisesti.

Hyviä SUP-lautailukohteita ovat esimerkiksi Nuuksio, Repovesi, Etelä-Konnevesi, Linnansaari tai Kolovesi.

Suunnistus

Suunnistus on yksi perustaitoja, jotka kaikkien pitäisi osata ainakin perustasolla. Suurin osa kansallispuistoista soveltuu suunnistamiseen, kunhan muistaa tarkistaa puistojen säännöt, mikäli niissä on rajoitettu liikkumista merkittyjen reittien ulkopuolella. Suunnistaja tarvitsee käytännössä vain kohdealueen kartan sopivassa mittakaavassa ja kompassin sekä tietysti taidon käyttää niitä oikein.

Suunnistaa voi joko kävellen tai juosten, yksin, kaksin, ryhmässä (rogaining) tai koiran kanssa, päivällä tai yöllä, kunhan muistaa omat taitonsa ja voimavaransa. Hyviä suunnistukseen sopivia puistoja ovat esimerkiksi Sipoonkorpi, Pallas-Yllästunturi tai Teijo.

Tähtitaivaan tarkkailu

Parhaiten tähtien ja muun yötaivaan ilmiöiden, kuten revontulien, tarkkailu onnistuu alueilla, joilla on vähän valosaastetta, kuten maaseutu- ja taajamapuistoissa, mutta myös pohjoisessa, kunhan siirtyy paikkaan, jossa matkailukeskusten valot eivät häiritse taivaan tarkkailua. Revontulia näkyy myös etelämmässä hyvinä revontuliöinä, nykyään jopa aiempia vuosia enemmän. Tunturialueet ovat aivan optimaalisia paikkoja, mutta talvella on varustauduttava lämpimästi ja huolehdittava siitä, että suojaan pääsee tarvittaessa, esimerkiksi autio- tai varaustuvan lämpöön. 

Uinti

Uida voi jokamiehenoikeudella käytännössä jokaisen kansallispuiston vesialueilla järvissä ja lammissa, mutta joitakin rajoituksia voi olla, eli esim. rajoitusalueilla, joilla muutenkaan ei saa liikkua, ei saa myöskään uida. Kansallispuistoissa ei ole uimavalvontaa, joten jokainen ui omalla vastuullaan.

Vaellus

Vaellus onnistuu hyvin kaikissa kansallispuistoissa, joissa reittien mitta sen mahdollistaa. Useimmiten vaellusreiteiksi luokiteltavat reitit ovat useiden kymmenien kilometrien mittaisia ja edellyttävät yöpymistä maastossa tai tuvissa. Metsähallituksen alueilla voi pääsääntöisesti vaeltaa vapaasti, mutta joitakin rajoitusalueita on olemassa, joilla ei saa liikkua tai saa liikkua vain merkityillä reiteillä. Tiedot näistä löytyvät puistokohtaisilta sivuilta.

Hyviä vaelluskohteita ovat useimmat Lapin kansallispuistot, kuten Pallas-Yllästunturi tai Oulangan kansallispuisto, mutta pitkiä vaellusreittejä löytyy myös etelämpää, kuten vaikkapa Salamajärveltä.

Valokuvaus

Valokuvausta voi harrastaa missä puistossa tahansa siellä missä liikkuminen on muutenkin sallittua. Usein sanotaan, että “ota vain valokuvia, jätä vain jalanjälkiä – ja niitäkin harkiten”. Valokuvissa muistot säilyvät, eikä luonto kärsi – kunhan muistaa vain olla häiritsemättä eläimiä kuvatessaan varsinkin pesimäaikana.

Parhaita maisemakuvia saa usein kansallispuistoissa, joissa on ns. kansallismaisemia, kuten Kolilla, tai mistä tahansa paikasta, josta avautuu laaja näkymä ympäröivään maisemaan, kuten Oulangan kansallispuisto tai kaikki Lapin tunturipuistot. Myös laajat suoalueet ja saaristo ovat kuvauksellisia paikkoja, ja lintu- ja luontotorneissa pääsee niissäkin maanpinnan yläpuolelle.

Vapaalasku

Vapaalaskua on laskettelu tai lumilautailu luonnonvaraisilla, hoitamattomilla rinteillä. Vapaalasku on periaatteessa mahdollista kaikissa niissä puistoissa, joissa on sopivia rinteitä ja luonnollisestikin lunta, mutta puistoissa voi olla rajoitusalueita tai muita sääntöjä, jotka rajoittavat vapaalaskumahdollisuuksia.

Näitä rajoituksia ja puistojen sääntöjä on noudatettava, vaikka jokin paikka vaikuttaisi erityisen houkuttelevalta ja sopivalta vapaalaskuun. Suomesta löytyy kuitenkin lukematon määrä kohteita myös puistojen ulkopuolelta, joissa vapaalasku onnistuu.

Veneily ja purjehdus

Veneily ja purjehdus onnistuu siellä, missä on riittävän suuria vesialueita; järvillä ja merellä sekä jokia myöten. Joidenkin puistojen alueella veneilyä voi olla rajoitettu, ja esimerkiksi Koloveden kansallispuistossa ei saa käyttää moottorikäyttöistä venettä laisinkaan, vaan liikkua voi vain soutamalla tai meloen.

Vaikka veneily olisi muuten sallittua, puistokohtaiset säännöt voivat rajoittaa esimerkiksi rantautumista tiettyihin paikkoihin, tiettynä ajankohtana (esimerkiksi lintujen pesimäaikana tietyt saaret, luodot jne.).

Saaristomeren kansallispuisto, Perämeren kansallispuisto tai Tammisaaren saariston kansallispuisto ovat merellä liikkuvan suosikkikohteita, mutta sisämaassa esimerkiksi Etelä-Konnevesi, Koli (Pielisen vesistö), Repovesi, Linnansaari jne. sopivat veneilijälle.

Moottoriveneillä liikkuvan on aina muistettava noudattaa nopeusrajoituksia sekä otettava huomioon muut vesillä liikkujat, kuten melojat, suppaajat, uimarit ja sukeltajat, rantojen asukkaista ja eläimistä puhumattakaan.

Tässä esitetyt tiedot ovat yleisluontoisia. Tarkista puistokohtaiset aktiviteetit ja puistojen viralliset säännöt ja ohjeet aina puistojen omilta sivuilta.